Neljävuotias Vilhelmiina varmisteli yhtenä aamuna voitonriemuisena:
- Eikös olekin iskä niin, että me olemme tosi rikkaita, ihan älyttömän rikkaita?
Minua kysymys nauratti aika tavalla, mutta onnistuin vastamaan naama pokerilla:
- No ei, emme oikeastaan ole.
Tyttö hämmästyi vastaustani ja jatkoi:
- Jaa, ollaanko me sitten köyhiä?
- Ei me olla köyhiäkään, yritin vastailla.
- No mitäs me sitten ollaan? tyttö kyseli tuskaisen oloisena.
- Me ollaan semmoisia keskiluokkaisia siitä välistä, yritin selittää asiaa ihan aikuisten oikeasti.
- Voi ei, kuulitteko siskot? Iskä sanoi, että me ollaan oikeasti tosi köyhiä! tuumasi tyttö ja poistui leikkeihinsä.

Neljävuotiaan maailmassa ei ollut muuta kuin rikkaat ja köyhät, keskiluokkaa ei tunnettu. Maailmasta löytyy tiettyjä asioita, joista ei löydy kompromisseja. Eräs tällainen asia on usko Jeesukseen. Tästä syystä Jeesus ottikin esimerkiksi lapsen: Hän käski uskoa kuin lapsi, tarpeeksi selkeästi ja kiertelemättä.

Tämän maailman pyörteissä teemme asioista helposti liian monimutkaisia ja hankalia. Uskomme peruskalliokin saattaa muuttua liukkaaksi ja värikkääksi. Tottahan uskon maisemakenttää kannattaa maalata monenkirjavilla siveltimillä, mutta perustasta ei kannata tinkiä, eikä sitä kannata vesittää tai värittää.

Jumalan poika tuli maailmaan tekemään syntisistä ihmisistä Jumalalle kelvollisia, ja siinä hän onnistui. Golgatan ristiltä loistava totuus on selkeä ja varsin mustavalkoinen. Tästä totuudesta lähtevät myös kaikki purot virtaamaan, kun Turkuhallissa vietetään viikonloppua teemalla epätodellista todellisuutta.

Tervetuloa mukaan marraskuun puolivälissä Maata Näkyvissä -festareille!

Juha Heinonen
Sleyn nuorisotyön johtaja