KidManin ja Mehidan musiikit eroavat toisistaan, mutta eroavatko bändien näky ja tulevaisuuden toiveet toisistaan? Kyselytunnilla Mikko Harkin ja Heikki Miettinen.

Mehida perustettiin kesällä 2006, kun pojat halusivat tehdä melodista mutta raskasta musiikkia. Soittajat löytyivät yhteisten tuttavuuksien kautta. Bändin kosketinsoittajan Mikko Harkinin mielestä kokoonpano on hänen tähänastisista yrityksistään ehein ja tasapainoisin. Heidän tarkoituksenaan on tehdä musaa, josta voisi itsekin pitää - musiikkia, jota tuntuu luontevalta soittaa ja säveltää.

Mehidan miehistö koostuu Mikon lisäksi seuraavista jäsenistä: Thomas Vikström, laulu; Jani Stefanovic ja Olli Tanttu, kitarat; Toni Mäki-Leppilampi, basso; sekä Markus Niemispelto, rummut. Vaikka genrenä on melodinen metalli, kohtaa musiikissa laaja skaala elementtejä eri musalajeista.

- Musiikkimme on ikäänkuin maalaus, joka tuo kuulijan eteen maiseman ja ympäristön jossa hän voi kokea liikkuvansa, Mikko kuvailee.

KidMan syntyi siten, että lapsuudenkaverit rumpali Heikki Miettinen ja kosketinsoittaja Mikko Partanen olivat pitkään halunneet perustaa bändin, joka tekisi uudenlaista kristillistä rock-musiikkia. Sopivaa kokoonpanoa ei kuitenkaan löytynyt ennen kuin syksyllä 2005. Silloin Heikki ja Mikko tutustuivat Atte-Veikko Kemppaiseen, joka liittyi bändiin laulaja-kitaristiksi. Atte-Veikon kautta bändin basistiksi liittyi Tomi Eskelinen, josta tuli levytyksen kautta kitaristi. Basistin etsintä alkoi kesällä 2007 ja jo syksyllä basson varteen tarttui Topi Viitasalo.

Syntikkavetoista rockpoppia soittava bändi haluaa rikkoa stereotypioita uskosta ja uskovista. Lisäksi Kidman tahtoo herättää ihmiset pohtimaan ja etsimään elämän syvempää tarkoitusta.

Mikon henkilökohtainen toive taas on, että Mehidan musiikki voisi herätellä ihmistä ajattelemaan elämäänsä ja myös iankaikkista ulottuvuutta. Hän toivon myös, että musiikki vapauttaisi kuulijan kokemaan tunteita ja asioita, joita muuten on vaikeaa ilmaista. Mehidan näkynä on tehdä musaa ja käyttää lahjoja, jotka Jumala on heille antanut. Pojista on myös hienoa elää metallistina samasta musasta diggaavien parissa.

Mehidalaisten hauskin muisto koskee ekan levyn tekemistä. Bändin jäsenet nimittäin tapasivat toisensa ensimmäisen kerran yhdessä kaikkien soittajien kanssa vasta kun levy oli jo valmis ja heistä otettiin bändikuvia.

- Yksi Thomasin ensimmäisistä lauseista olikin, kun haimme hänet satamasta ja esittelimme itsemme, että ”This would have never worked ten years ago!!! Nykytekniikka on ihmeellistä.” Mikko muistelee.

Kidmanin pojista erityisen hienoa oli, kun Juankosken kirkossa nuoret uskaltautuivat tanssimaan.

Mutta mitä muusikot sitten tekevät loppuajan festareilla?
- Sanctus Real on totta kai nähtävä ja ja Pohojanmaan rokkitytöt eli Punainen Lanka, Heikki miettii festarisuunnitelmia oman keikan lisäksi.
Mikkoa kiinnostaisi eniten Niemen Päivin ja Päivö Parviaisen puheet, ja Scandinavian Metal Praise on must juttu tälle miehelle. Muuten häiskä aikoo soittaa keikan ja käydä Maanalaisessa Levykaupassa.