Edessäni istuu mies, jota sanotaan Mustiksi. Mistä lienee tämä koiramainen lempinimi, rippikouluajoilta kenties, mutta muuta mies ei itsekään muista. Kuitenkin tämä lempinimi sopii hyvin siihen, miten mies itseään kuvailee: "Olen Hyvän Paimenen paimenkoira."

Tämä paimenkoira, jonka tavoitin festarilauantaina jobbarikahvilan pöydän äärestä, on Raimo Lähteenmaa, joka nähtiin sunnuntain Riemumessun liturgina. Lisäksi hän oli mukana Sleyn rippileirien tapaamisessa lauantai-iltana, ja muutenkin hän liikkui festareilla Sleyn nuorisopapin ominaisuudessa.

"Olen saanut käydä täällä paljon hyviä keskusteluja, melkeinpä sielunhoitotyyppisiä", Lähteenmaa kertoo. "Täällä on ollut paljon tuttuja, mutta myös hyvin yksinäisiä ihmisiä. On erittäin tärkeää, että tällaisilla ihmisillä on joku, jolle puhua."

Festareilla Lähteenmaata ihmetytti jälleen kerran valtava väkimäärä. "Vuodesta 1990 olen ollut mukana melkein joka festareilla, ja aina sitä ihailee yhtä paljon."

Monelle festarivieraalle aukenivat viime viikonloppuna erilaiset uskonasiat, jopa ne aivan ydinasiat, kuten pelastus ja anteeksianto. Lähteenmaa itse sanoi uskon olevan sitä, että Jumala antaa meille toivon Kristuksessa.

"Jumala avaa Sanalla meidän silmämme näkemään niin taakse- kuin eteenpäin. Se avartaa myös tätä hetkeä, ja pystymme ymmärtämään, että olemme juuri nyt Jumalan käsissä. Me olemme sellaisia lyhyen hetken ihmisiä, mutta Jumalalla on kaikki maailman aika, ja aikaa myös kasvattaa meitä, jos annamme Hänen johdattaa."

Johdatus ja se, miten Jumala vie läpi vaikeidenkin aikojen, oli festareilla monissa puheissa pinnalla. Erityisesti puhuttelevaa oli se, miten kaikki pahuus ja ahdistukset voivat kääntyä Jumalan käsissä suureksi voitoksi.

"Jos me maltetaan kysyä, niin Jumalalla on aina tie", Lähteenmaa sanoi haastattelun lopuksi. "Uskominen on jännittävää seikkailua. Se ei tosin aina ole helppoa, kun Jumala vie sinne, minne Hän haluaa. Mutta matkan lopussa ihmisen edessä aukeaa ihana iankaikkisuusnäköala."

Festareiden päätyttyä Raimo suuntasi takaisin kotiseudulleen Pohjanmaalle. Siellä hänen elämänsä jatkaa normaalia rataansa papin töiden, lenkkeilyn ja perheenisän ilojen merkeissä. Festarit ovat jo takanapäin ja olemme kaikki palanneet arjen askareihin. Mutta Jeesus ei ole meistä kaukana: kun Hän itse saa johtaa meitä, jokainen päivä voi muuttua ihmeelliseksi.

Elisa Huovinen

Festareilla nähtiin ja kuultiin monenlaisilta bändeiltä monenlaista musiikkia. Musiikkimakuja on yhtä monta kuin on kuulijoitakin, lisäksi eri asioita käsittelevät kappaleet koskettavat eri ihmisiä. Livetiimi kyseli, mitä festarivieraille jäi mieleen.

1. Mikä oli mielestäsi festareiden paras esiintyjä?
2.Mikä biisi festareilta jäi erityisesti mieleesi?

Eeva Vaahtoranta, 18v
1.Mikko Vaismaa
2. Teran Kylmä kaveri

Riina Halme, 19v
1.Sarah Kelly
2.Sarasteen Sinä olet minun

Martti Laato, 18v
1.Aurum
2.Aurumin Laulujen laulu

Mikko Honkanen, 25v
1.Tera/HB
2.HB:n perkeleitä

Lauri Skön
1.Aarni
2.Aarnin Haavoja

Kuka ja mikä jäi sinun mieleesi? Miksi? Älä unohda gospelia arkenakaan! Jumala voi puhua myös musiikin kautta.

Samuli Laato

"Hän näkee ja kuulee kaiken. Ja jos kuuntelemme, Hän myös puhuu", sanoi HB:n laulaja Johanna Aaltonen festarisunnuntain päiväkonsertissa. Tämän jälkeen alkoi luontevasti HB:n ensimmäiseltä levyltä tuttu kappale Hän puhuu.

Jumala sai jälleen todella puhua Maata Näkyvissä -festareiden bändien ja puhujien kautta. Ehkäpä koskettavimpia sanoja kuultiin lauantain päiväkonsertissa esiintyneen Sarah Kellyn (USA) suusta. Hän istui ensin pianonsa takana ja sanoi hauraalla äänellä, että häntä jännittää hirmuisesti. Kohta hän seisoi lavan reunalla ja kertoi melkein kyynelsilmin nuoruudestaan, kodistaan ja varttumisestaan. Jumala näkee pohjalle saakka, ja pystyy kääntämään elämän pahimmat surut voitoksi.

Samoin koskettavan puheen piti Fireflightin (USA) laulaja Dawn Richardson lauantain iltakonsertissa. Pinnalla olivat hänelläkin juuri nuoren ihmisen surut ja elämänvaikeudet, jotka Jumala pystyy murtamaan.

"Olen käynyt itse läpi tosi vaikeita aikoja. Rohkaisuksi niille, jotka ovat pahoinpideltyjä, maahan lyötyjä ja syytettyjä: Jumala ottaa sen kaiken ja kääntää sen elämänne parhaaksi", Richardson sanoi melkein kyynelsilmin hänkin, Raamattu kädessään. "Minä tiedän, koska olen itse kokenut sen."

Myös suomalaisen The Rain -yhtyeen konsertti ennen Fireflightia vei sanomansa suoraan kuulijan sydämeen. Sitä vain istui kuulijana penkissä ja ihmetteli poikien nöyryyttä, kun kitaristi Jussi Salo ilmoitti puheessaan: "Me ollaan päätetty nyt jäädä tauolle, ja tutkistella, että mitä Jumala todella meiltä haluaa."

Oli upeaa nähdä, että bändiä, joka loistaa Suomen gospelmuusikoiden kärkikaartissa ja on ollut monituhatpäisen festariyleisön edessä jo monta kertaa soittamassa, johtaa Jumala, eikä ihmisen kunnianhimo. Kun The Rainin keikan viimeinen laulu Pian sataa taas soi koko Turkuhallin areenan halki festariyleisön laulamana, oli kuulijan vuoro räpsytellä silmistään ulos pyrkivät kyyneleet. Jumala on valtavan hyvä!

Elisa Huovinen

Festarit on jälleen vietetty. Miten on mahdollista, että se, mitä odotettiin koko vuosi, on nyt ohi? Aika kuluu, monet toteavat. Ja silloin kun on hauskaa, se tuntuu kuluvan nopeammin kuin yleensä.

Festareille tullessaan eräs äiti kysyi "Mikä sen ulkomaalaisen bändin nimi oli? Oliko se Firefox?", jonka jälkeen 15-vuotias poika vastasi "Joo, ja sen jälkeen sinne varmaan tulee Internet Explorer." Tärkeintä ei ole, muistaako bändien nimiä ulkoa. Tärkeää ei ole, kenen konserteissa edes oli tai oliko festareilla ollenkaan. Eikä uskon kannalta ole tärkeää, muistaako edes jokaista Raamatun henkilöä ulkoa. Unohdukset ja virheet voivat joskus olla hauskoja. Tärkeintä on, että festareidenkin jälkeen sydämessä on paikka Jumalalle.

Moni sai festareilta vahvistusta uskoonsa. Elämä tuntuu ehkä taas sujuvan paremmin. Mutta entä parin viikon kuluttua, kun tunnelmat ovat haalistuneet lähes kokonaan pois? Mikä kantaa meitä silloin? Me emme pysty itse kantamaan itseämme, mutta Jumala kantaa meitä. Hän haluaa kulkea meidän elämässämme kokoajan. Hän ei halua, että me jätämme Hänet kylmästi Turkuhalliin.

Eikä elämän tarvitse olla hauskaa vain festareilla, jossa kuuli hyviä puheita ja musiikkia. Jossa Jumala oli läsnä. Eikä ystävienkään tarvitse jäädä festareille. Järjestäkää ystävien kanssa omia pikkutapahtumia toistenne kodeissa. Kuunnelkaa hyvää musiikkia, lukekaa Raamattua, olkaa toistenne kanssa. Ja ottakaa meidän Taivaallinen Isämme niihin hetkiin. Käykää myös jumalanpalveluksissa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Älkääkä jättäkö sitä siihen, vaan ottakaa Hänet elämänne jokaiseen hetkeen!

Joku saattaa nyt miettiä, että entä jos festarit eivät sujuneet siten kuin olisi toivonut. Jos mielessä olisi niin paljon kysymyksiä, joita ei kehtaa kysyä. Tärkein neuvo, jonka ihminen voi saada on "ei se ole tyhmä, joka kysyy, vaan se, joka ei halua vastata". Koskaan ei ole liian myöhäistä kysyä eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Kristittyjen tehtävänä on neuvoa toisia ja tukea heitä uskossa. Ei vahvistavien asioiden kuulu jäädä festareiden sisäpuolelle, vaan nimenomaan festareiden ulkopuolella tarvitaan apua. Kylmässä maailmassa kristittyjen tulee pitää yhtä!

Pidetään Jumalan liekkiä näkyvillä. Näytetään muille, että Jeesus Kristus kuoli meidän syntiemme puolesta. Ja näytetään arkielämälle, että se ei pysty lannistamaan meitä. Jumala pitää meistä kiinni, Jeesuksen Kristuksen tähden. Rukoillaan lakkaamatta ja joka tilanteessa, että Jumalan tahto toteutuisi, ja Hän saattaisi meidät lopulta luokseen. Ei ole väliä, koska se hetki tulee. Mitä tahansa tapahtuukin, Jumala on kaiken yläpuolella.

Ensi vuonna, jos Jumala suo, on taas uudet festarit ja uudet kujeet. Siihen asti voidaan muistaa lause "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Jeesus ei luvannut olla meidän kanssamme vain festareilla, vaan kaikkina päivinä loppuun asti. Pidetään se mielessä myös hädän hetkellä!

Anna Korpi

F Festarisika ei saanut yleisöltä anteeksi vaikka pyysi sitä. Kiitos Jeesus, että me saamme syntimme anteeksi kun kadumme ja pyydämme sitä Sinulta!

E Ehtoollinen. Perjantai-illalla saimme tulla Jeesusta lähelle: hän elää meissä, ja me hänessä. Kiitos Jeesus, että annoit ruumiisi ja veresi, jotta meillä olisi elämä!

S Syötävää! Ruokahalli täyttyi tänäkin vuonna ahkerista talkoolaisista, jotka tekivät ja jakoivat ruokaa, tiskasivat ja siivosivat. Kiitos Jeesus ruuastamme, aamen!

T Trio. Onnekkaimmat saattoivat bongata festareilla kiertäneen erittäin uskottavan Tumman Trion laulamassa. Kiitos Jeesus että saamme lapsinasi Sinua ylistää!

A Anne ja Annina, festareiden kaksi äitiä. Kiitos Jeesus festareiden korvaamattommista työmyyristä!

R Rain jäi tauolle ja pyysi yleisöä rukoilemaan heidän puolestaan. Suosion huipulla he jäävät etsimään Jumalan tahtoa elämässään. Kiitos Jeesus näistä uskon esikuvista.

I Ihmeellinen päivä. Michael Parker ohjasi meitä näkemään miten täynnä ihmeitä jokaisen elämä onkaan. Kiitos Jeesus, että avaat silmämme näkemään sinun ihmeesi joka päivässä!

T Taivas on avoin jokaiselle, joka ottaa Jeesuksen armon vastaan ja antaa elämänsä hänelle. Kiitos Jeesus, että saimme koko viikonlopun kuulla evankeliumia ja nähdä sen hedelmiä. Halleluja!

Katariina Laato

Ennen festarisunnuntain iltapäiväkonserttia asetuin Turkuhallin ala-aulaan ja esitin sisäänsaapuvalle festariväelle muutamia kysymyksiä. Suosiota tämän vuoden Maata Näkyvissä -festareilla on selvästi kerännyt lauantain iltakonsertti ja siellä soittavat bändit.

1. Mikä on nimesi? Ikäsi? Kotikaupunkisi?
2. Mikä on ollut paras bändi? Miksi?
3. Mikä on ollut paras puhe/spiikki? Miksi?
4. Mikä on ollut paras konsertti? Miksi?

1. Simo Koskenniemi, 25, Jyväskylä.
2. The Rain. Se on ollut ainoa, jonka olen päässyt näkemään kokonaan.
3. Juha Heinosen saarna sunnuntaiaamuna. Ihmiset tosissaan hiljentyivät kuuntelemaan, ja puhe kantoi asiaansa loppuun saakka.
4. Pääkonsertti. Se oli audiovisuaalisesti mahtipontisin.

1. Kari-Pekka Kallunki, 17, Sodankylä.
2. Tera. Viime vuonna ei keretty näkemään sitä, ja nyt se oli ihan loistava.
3. Juha Heinosen saarna sunnuntain jumalanpalveluksessa.
4. Eilinen konsertti, jossa Tera soitti. Siellä oli loistava fiilis.

1. Maria, 17.
2. Juha Tapion keikka oli paras! Oli siistiä, kun se tuli silleen yllätyksenä.
3. Michael Parkerin ensimmäinen puhe. Se oli vaan niin täynnä totuudenmukaisuutta.
4. Kaikki on ollut tosi hyviä, erityisesti lauantai-illan konsertti.

1. Saara Syrjä, 16, Haapamäki.
2. Fireflight. Oon kuunnellu sitä nyt yli vuoden. Keikka oli mahtava, hyvä kokonaisuus. Niillä on tosi hyvät sanat.
3. Kaikki on ollut hyviä.
4. Pääkonsertti. Siellä oli paras tunnelma, ja sitä kaikki aina odottaa eniten.

1. Marri Nieminen, 16, Salo.
2. The Rain. Se on niin legenda, ja oli ihanaa, kun ne soitti biisin Tuuli kulkee. Fireflight oli myös tosi hyvä.
3. Juontajat ovat olleet aivan mahtavia.
4. Pääkonsertti. Fireflight soitti hyvin, ja siellä oli hieno fiilis.

1. Henri Nivala, 16, Sievi.
2. Fireflight. Kuuntelen mieluummin amerikankielistä musiikkia.
3. Bändien spiikit on ollut niitä parhaimpia.
4. Pääkonsertti. Siellä oli parhaat esiintyjät.

Ekstrana tapasin aulassa vielä Harri Heleniuksen, jolla oli vähän kiire puolen tunnin kuluttua alkavaan keikkaan, mutta ehti kuitenkin vastata nopeasti kysymyksiini. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että Helenius on ollut kiireinen koko festarien ajan.

1. Harri Helenius, Vantaa.
2. En oo ehtiny kuulla paljon mitään bändejä.
3. En oo oikeen ehtiny kuulla niitäkään.
4. Oon ollut enemän lavalla, kuin kuuntelemassa. Mut olin Gospelstara-kisassa tuomaroimassa. Se oli hyvä konsertti.

Elisa Huovinen

Sunnuntaina messukeskuksen auditoriossa järjestettiin ”festarit goes to the movies”-hetki. Isolta valkokankaalta näytettiin yhteensä seitsemän lyhytelokuvaa, joita eri seurakuntien nuoret olivat lähettäneet esitettäviksi.

Auditorio oli lähes täynnä, kun Arto Myllärinen toivotti kaikki tervetulleiksi. Jokaisen elokuvan jälkeen paikalla olleet elokuvan tekijät saivat nousta ylös ja ottaa yleisöltä raikuvat aplodit vastaan.

Jokaisessa lyhytfilmissä oli hyvä juoni. Ne kertoivat eri tavalla uskonelämästä. Eräässä elokuvassa päänäyttelijä halusi solmia liiton Jumalan kanssa, johon pappi vastasi, että liitto solmittiin jo kaksituhatta vuotta sitten. Toisessa lyhytelokuvassa potilas asteli lääkärin vastaanotolle, koska häntä vaivasi synti. Lääkäri määräsi lääkkeeksi Raamatun lukemista.

Elokuvatuokion päätteeksi Myllärinen valitsi parhaimman lyhytelokuvan, joka esitettiin sunnuntain iltapäiväkonsertin alussa Turkuhallissa. Elokuva kertoo pojasta, joka lähtee kyllä mielellään leireille, mutta vain ystävien takia. Kun hän sitten loukkaantuu ja joutuu jäämään kotiin, hän löytää raamatun DVD-levyjen takaa. Hän alkaa lukea sitä ja ymmärtää, että tärkeintä eivät ole ystävät vaan Jumala.

Lopuksi Arto Myllärinen onnitteli kaikkia hyvistä elokuvista. Hän kehotti kaikkia jatkamaan elokuvien tekoa, koska Suomessa on aivan liian vähän kristillisten elokuvien tekijöitä.

Anna Korpi

Sunnuntaina hieman ennen kymmentä Turkuhallissa kaikuivat monenmoiset huudot. Nuoriso kiljui omien paikkakuntiensa nimiä ja vanhukset nauroivat heille. Vähän ajan päästä joku huusi: ”Turpa kii”, mikä käynnisti raikuvat aplodit nuorten keskuudessa. Vanhukset nauroivat. Niin lapset kuin vanhatkin olivat saapuneet yhteen kuulemaan Jumalan Sanaa. Kellon tullessa kymmenen, väki hiljentyi ja jumalanpalvelus alkoi.

Juha Heinosen saarna puhui valvomisesta. Vastikään elokuviin tullut 2012 herättää ihmiset ajattelemaan: ”Voiko maailmanlopun todella ennustaa jotenkin?” Ei voi! Matteuksen evankeliumin kahdennessakymmenennessäneljännessä luvussa sanotaan, että kukaan ei tiedä Jeesuksen toisen tulemisen päivää. Meidän pitää olla aina valmiina Jeesuksen toista tulemista varten, sillä se päivä tulee varkain. Silloin on liian myöhäistä katua ja kääntyä.

Heinonen otti esimerkiksi Nooan. Nooa oli ihan tavallinen ihminen. Hän oli syntinen niin kuin kaikki muutkin. Siinä Nooa erosi muista, että hän luotti Jumalaan. Kun Jumala käski hänen rakentaa arkin, hän rakensi. Sitten tuli vedenpaisumus, joka yllätti kaikki ihmiset. Ainoastaan Nooa perheineen oli valmiina ja pelastui. Meidän ei tarvitse pelätä huomista päivää niin kauan kun luotamme Jeesukseen.

Sanajumalanpalveluksen säesti The Road ja paremmat puoliskot, ja meininki oli sen mukainen. Ihmiset nousivat seisomaan, joskus jopa ilman erillistä kehotusta, ja löivät käsiään yhteen musiikin tahdissa. Festareilla tulee yleensä valvottua hieman tavallista enemmän. Täältä lähtiessämme meidän pitää muistaa valvoa toisella tavalla: uskoa Jeesukseen.

Samuli Laato

Lauantai-iltana Turkuhallin eteen alkoi kertyä jonoa. Mitäpäs muuta siinä jonotettiin, kuin pian alkavaa festarien pääkonserttia! Turkuhalli täyttyi nopeasti tuhansista ihmisistä, jotka olivat saapuneet kuulemaan Jumalan Sanaa, hyviä bändejä ja viettämään aikaa yhdessä.

Pääkonsertti oli jaettu kahteen osaan, joiden välissä oli puolen tunnin tauko. Turkuhallissa tuli niin kuuma, että juomatauko todella piristi. Tänä vuonna vettä sai ostaa käytävien lisäksi myös alhaalta permannolta, mikä keräsi festarikansalta suuret kiitokset. Vesipisteiden lisäksi tauon aikana täyttyivät kioskit ja myyntipisteet, mitkä tarjosivat festarivieraille ruokaa, viihdettä, vaatteita sekä kaikkea muuta hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä.

Illan avasi näyttävä valospektaakkeli. Jylhät bassot kumisivat taustalla, kun valot tanssivat lavalla. Tunnelma kohosi välittömästi ylös korkeuksiin, missä se pysyi koko konsertin ajan. Ensimmäisellä puoliskolla pelattiin tennistä, laulettiin yhteislauluja, katseltiin pantomiimia ja kuunneltiin Anne Hopeavuoren opetus. Puoliskon kruunasi The Rainin keikka. Keikka oli tunnelmaltaan hieman haikea, sillä kyseessä oli bändin viimeinen keikka vähään aikaan. Yleisö hullaantui The Rainin soittaessa faniensa lempibiisejä. Keikan loppupuolella kitaristi Jussi Salo pyysi koko festarikansaa muistamaan heitä rukouksissa. Lopussa bändi ei piitannut “we want more” huudoista, vaan lopetti keikkansa tyylillä.

Konsertin toisella puoliskolla saapui puhumaan Juha Heinonen. Festarikansa hiljentyi kuuntelemaan opetusta. Stand up koomikko Mikko Vaismaa oli vuorossa Heinosen jälkeen, ja saapui lavalle liekinheittimien ja ohjusten kanssa. Vaismaan lopetettua ilta alkoi vihdoin olla kypsä festarien pääesiintyjää varten. Turkuhalli odotti hiirenhiljaa Fireflightin astuessa lavalle toteuttaakseen kaikkien aikojen festaripeljäytyksen. Kun yhtyeen solisti ensimmäisen kerran avasi suunsa, koko halli räjähti. Ihmiset ottivat valokuvia, tömistelivät lattiaa, huusivat ja taputtivat. Fireflightin positiiviset kappaleet nostattivat yleisön mieltä entisestään, vaikka väsymys alkoikin jo joidenkin kohdalla painaa. Encoren aikana nähtiin yllättäen rumpusoolo, mikä oli mukava yllätys.

Puhujat, miimikot ja koomikot olivat hyviä. Tänäkin vuonna pääesiintyjä oli valittu huolella. Fireflight osasi selvästi asiansa. Energinen lavashow, hengelliset välispiikit sekä tietenkin hyvät kappaleet nostattivat festarikansan tunnelmaa. The Rain esiintyi oikeutetusti pääkonsertissa ja keräsi suuret hurraa-huudot yleisöltä. Kokonaisuudessaan pääkonsertti oli jälleen yksi festarien kohokohtia.

Samuli Laato

Festarilauantain studiot, workshopit, teatterilava ja K-18 opiskelijaseminaari keräsivät jälleen upeita määriä festarivieraita. Aiheita ja aktiviteetteja laidasta laitaan tarjosivat erityisesti runsaat 15 studiota ja 3 workshopia. Kiertelin aamupäivän studioiden jälkeen Turkuhallin aulassa ja bongasin ihmisiä, jotka olivat olleet jossakin pajassa mukana.

1. Mikä on nimesi?
2. Missä studiossa/workshopissa olet tänään ollut?
3. Millaista oli? Mikä jäi erityisesti mieleen?

1. Sara.
2.Teatterilavan Shottispottiksessa.
3.Hauskaa! Mikko Vaismaan jutut olivat tosi hyviä.

1. Eeva ja Jenna.
2. Michael Parkerin studiossa (nro 3: You can't serve two masters).
3. Mieleen jäi se, että paha on pesiytynyt kaikkialle ja että esimerkiksi lehtiä ja nettiä pitää siksi lukea kriittisesti.

1. Elina.
2. Ilkka Puhakan studiossa (nro 11: Ihmeellisen päivän arvoitus).
3. Oli ihanaa! Armo kirkastui, ja erityisesti se, että juuri syntinen saa tulla Jumalan luokse ja saada armon. Vaikka elettäisiin minkälaisissa peloissa, niin Jumala tietää aina, mitä tulee tapahtumaan.

1. Jussi.
2. Pekka Lindqvistin studiossa (nro 5: Vanhan Testamentin ilkeä ja julma Jumala?).
3. Hyvä oli. Studio oli hyvin informatiivinen, eivätkä kaikki aiheet olleet entuudestaan tuttuja. Keskustelua syntyi hyvin. Erityisesti jäi mieleen Raamatunkohta, jossa Abraham aikoo Jumalan käskystä uhrata poikansa Iisakin (1. Moos. 22:1-19), ja kun käsittelimme sen kohdan problematiikkaa.

1. Oskari.
2. Gospelstara-workshopissa.
3. Oli kivaa kuulla, kun ihmiset lauloivat. Mua yllätti se, kuinka hyvältä monet kuulostivat.

Elisa Huovinen

Ilkka Puhakka on nelinkertainen, kohta viisinkertainen isoisä Sauvosta. Hän on toiminut Venäjällä vankilalähetystyössä noin 16 vuotta. Venäjän vankiloissa syntyy aina paljon keskustelua, ja vangit odottavat evankelistalta vähintään kolmen tunnin opetuksia. Pappi Puhakka ei ole, eikä semmoiseksi haluakkaan. Evankelistana toimiminen on hänen kutsumustyönsä.

Studioiden ja workshoppien alkaessa moni kerääntyi messukeskukseen. Infotiskin lähellä sijaitsevassa luokassa Ilkka Puhakka piti opetuksensa, aiheena ihmeellisen päivän arvoitus. Koko maailmanhistorian ihmeellisimpänä päivänä vapahtajamme Jeesus Kristus antoi henkensä kaikkien ihmisten puolesta. Varmasti yhtä ihmeellinen päivä oli kolmen aamun päästä, kun Jeesus nousi kuolleista. Puhakka ei käynnistänyt väittelyä siitä, kumpi päivä on tärkeämpi, vaan keskittyi olennaiseen.

Armon ilosanoma Jeesuksen sovitustyöstä ei ollut aluksi kovin suosittu Rooman valtion hallinnon keskuudessa. Monet köyhät ja hyljeksityt ihmiset ottivat Jeesuksen sydämeensä, mutta kovin moni muu ei. Puhakan havainnollistavilla esimerkeillä höystetystä puheesta ymmärsin, että nimenomaan nuo köyhät ja hyljeksityt eniten etsivät Jeesusta. Monet olivat orjia, eikä heillä ei ollut kunnollista ihmisarvoa. Jumalan armo tuli näille ihmisille kirkkaaksi, koska he olivat sen tarpeessa. Kaikki ihmiset tarvitsevat Jeesusta yhtä paljon. Niin rikkaat kuin köyhätkin ovat samanarvoisia, mutta hyljeksittyjen on helpompi ymmärtää Jumalan armo. Puhakka käyttää esimerkkinä sairastumista. Ei ihminen ymmärrä lääkärin todellista arvoa ennen kuin on kipeä.

Ilkka Puhakka opetti paljon asiaa, enkä osaa tiivistää kaikkea. Kanavassa puhuttiin muun muassa siitä, että voiko rakastunut ihminen opettaa toiselle ihmiselle millaista on olla rakastunut? No eihän se voi. Miten uskova ihminen voi sitten kertoa Jumalan rakkaudesta toiselle? Jeesusta rakastava ihminen osoittaa rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Palvelemalla ja nöyrtymällä Jumalan rakkaus paistaa heistä koko maailman tietoon. Pyhä Henki tekee meissä työtä ja hyvä puu kantaa hyvää hedelmää. Me siis voimme julistaa evankeliumia, mutta ilman tekoja julistuksemme on turha. Emme me voi julistaa: ”Rakastakaa lähimmäisiänne” ellemme itse tee samoin.

Kanava 11 keräsi kävijöitä lauantaina kahteen otteeseen. Lämmin ilmapiiri ja Puhakan hauska tapa opettaa jätti kaikille hyvän mielen. Puhakka puhui paljon Jumalan armosta. Armo on ihana asia. Sitä ei kuitenkaan tarvitse kokea tai tajuta pelastuakseen. Ihminen ei voi tehdä tai tuntea mitään, mikä pelastaisi hänet kadotukselta. Ihmisen on aivan mahdotonta päästä taivaaseen omin avuin, mutta mikä ihmiselle on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.

Samuli Laato

Connection Posse on kolme kovaa räppäriä: Saku, Pete ja Heikki. He tykittivät suoraa totuutta festariyleisölle ensimmäisessä Gospelkaivoksessa lauantaina. Keikasta jo huomasi, että nämä pojat tekevät musiikkia Jeesuksen kunniaksi. Poikien sydämellä on rohkaista ihmisiä elämässä ja uskossa, ja tuoda heitä ristin juurelle.

Musiikki on pojille suuri Jumalan antama lahja, ja siksi väline evankeliumin työssä. ”Kaikki keikat vedetään mitä pystytään”, Heikki toteaa. Keikkoja kertyykin vuodessa pari kymmentä. Keikkatyössä pojat ovat saaneet kokea vahvasti Jumalan johdatusta. Kerran kun keikkoja ei ollut tulossa, pojat pyysivät niitä Jumalalta. Seuraavalla viikolla sovittiin 5 uutta keikkaa. Kerran taas kun bändiltä puuttui auto, eräs keikanjärjestäjä päätti lahjoittaa heille sellaisen.

Tärkeintä poikien elämässä on saada tuntea elävä Jeesus Kristus. ”Jeesus on todellinen persoona, joka haluaa mut ja olla mun kanssa. Kristuksessa itsessään on elämän tarkoitus.” Pete kertoo. Heikki jatkaa: ”Ihminen on Jumalalle arvokas ja rakas, vaikka kaikki ihmiset hylkäisivät.” Saku vielä rohkaisee: ”Ole kaikessa aito: saa epäillä ja kysellä, mutta luota kaikessa Jumalaan. Etsi ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa, niin saat kaiken muunkin.”

Lopuksi pojat innostuvat kertomaan Herrastaan: ” Paras ystävä, Isä, mentori, Kuningas, Vapahtaja, sielunhoitaja, Pyhä, Pelastaja, absoluuttinen auktoriteetti…” Nähtäväksi jää, tuleeko tästä listasta vielä uusi hittiräppi. :)

Katariina Laato

Festarilauantain ensimmäisen workshopin aikana Dalton’s Saloonin edessä oli valtava tungos. Ihmiset jonottivat päästäkseen näkemään festareilla jo tutuksi tullutta gospelstarakisaa. Tänä vuonna tuomareina toimivat Eija Joensuu ja Harri Helenius. Jälleen kerran kilpailukandidaatteja riitti tungokseen asti, mutta lauantain workshopien aikana kisaamaan pääsee yhteensä vain noin 40 laulajaa.

Jo ensimmäiset laulajat olivat hyvin persoonallisia ääneltään. Myös kappalekirjo oli heti viiden ensimmäisen esiintyjän kohdalla laajempi, kuin edellisinä vuosina. Vaikka laulajat selvästi jännittivät satapäisen yleisönsä edessä, monet uskalsivat ottaa taiteellisia vapauksia, käyttää monipuolisesti rintaääntä ja popjazz-laulun tehokeinoja. Tuomarit olivat laulajille hyvin rakentavia; suurin osa palautteesta oli pelkästään positiivista. Yleisökin kannusti kilpailijoita innokkaasti taputtaen ja hurraten.

Workshopissa numero 2 oli hikisempi tunnelma. Tätä Smooth Groove nimistä pajaa veti SwingLoJumpHi. Monikymmenpäinen nuorisojoukko tanssi hyvällä meiningillä ja hymy huulessa. Salin reunalta oli mahdollisuus nähdä koko joukko vauhdissa. Liikesarjat eivät olleet suinkaan helppoja, mutta sitäkin hauskempia. Suosiota sai mm. Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideosta tuttu ylävartalon pyöräytysliike suoraan taaksepäin. Valtaosa tanssijoista oli tyttöjä, mutta muutama poikakin löytyi seasta.

Kolmas workshop nimeltään Photoshop sai puitteensa Turkuhallin Rock’n Roll Barissa. Siellä noin 30 ihmistä seurasi Alpo Syväsen ohjausta ja neuvoja hyvien valokuvien ottamiseen. Apunaan hänellä oli screen, jolla vilahti esimerkkikuvia mm. Olli Heleniuksesta, housebändistä ja festareiden projektipäälliköstä Anne Vähätalosta ja projektisihteeristä Annina Viljasta.

Oli hienoa nähdä, miten monituhatpäinen festarijoukkio hajaantui ympäri areenaa pienemmiksi porukoiksi erilaisiin aktiviteetteihin. Tanssipajasta sai erinomaisen liikuntatuokion festarien keskelle, ja valokuvauspaja palkitsi osallistujansa upeilla valokuvilla. Ja sunnuntaina nähdään, kuka gospelstara-kilpailijoista päätyy päälavalle esiintymään!

Elisa Huovinen

Lauantaina päivällä olleeseen K-18 seminaariin osallistui viitisenkymmentä festarivierasta. Kun seminaaritilaan astui, näki ensimmäisenä seinälle heijastetun kuvan rististä. Se kuvasi osuvasti seminaarin aihetta ”kestävällä pohjalla”.

Johannes Häkämies aloitti tilaisuuden toivottamalla kaikki tervetulleiksi ja vetämällä yhteisen alkurukouksen. Hän kertoi myös kalaretkestä, jossa ystävä oli todennut verkossa olleesta kalasta, että ”kylläpä on verkkoon sitoutunut ahven”. Hän kysyi myös, mihin meidän kannattaisi sitoutua. Tämän jälkeen laulettiin yhteislaulu. Laulu raikui voimakkaana ja kauniina.

Seuraavana esiintyi draamaryhmä Talita Kuum!. Esitys kertoi siitä, mihin ihminen voi olla sitoutunut tai sidottu: ystäviin, seurakuntaan, kansainväliseen tutkimusprojektiin, kuntosaliin ja niin edelleen. Kun nämä asiat viedään pois, ei ihmiselle jää mitään. Taululle heijastettiin raamatunkohdat Gal 5:1 ja Luuk. 10:42, joka kuuluu ”vähän on tarpeen tai yksi vain.” Esitys kiteytti, että ei tarvitse olla sitoutunut kaikkeen, vaan yksi tietty sitoutuminenkin on riittävää.

Myös seminaarissa puhunut Soili Haverinen kyseli, mille perustalle kannattaa elämänsä rakentaa, ja mihin kannattaa sitoutua. Ryhmissä keskusteltiin erilaisista sitoutumiskysymyksistä, jotka sitten jaettiin kaikki yhdessä. Haverinen totesi, että ihmisellä on hinku elää, miten itse haluaa, mutta kuitenkin kaipuu ja tarve olla rakastettu.

Seinälle heijastettiin kuva, joka kertoi, millaiseksi Jumala kaiken tarkoitti. Ihmisen, luomakunnan, lähimmäisten ja Jumalan piti elää yhdessä. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen rupesi riistämään luomakuntaa, vihaamaan lähimmäistä ja tekemään syntiä. Ihminen haluaa korottaa itsensä Jumalaksi, mikä ei kuitenkaan tarkoita kestävää pohjaa. Haverinen sanoi, että Jumala tuli alas ihmiseksi, joten jospa mekin tulisimme.

Seminaarin aihe kiteytyi, kun Soili Haverisen puhe eteni. Meidän elämämme tulisi rakentaa Kristuksen varaan. Hän on se, joka on kestävä perusta. Siitä kertoo 2. Tim 2:13: ”Jos me olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää”. Puheen lopussa Haverinen heitti vielä ilmaan kysymyksen, että millä pohjalla meidän kaikkien oma elämä on. Saammeko me sen lahjaksi Jumalalta, jolloin se kestää, vai onko pohja pettävästi itse rakennettua?

Yhteislaulun jälkeen Anne Hopeavuori tuli vielä kertomaan opiskelijailloista ja Karkun evankelisella opistolla järjestettävistä kolmen kuukauden kestävistä raamattukursseista. Sen jälkeen laulettiin vielä yksi yhteislaulu, jonka aikana kiersi rukouspussi. Pussiin laitetut omat rukousaiheet toimitettiin rukoustiimille. Häkämies piti vielä loppurukouksen ja Herran siunauksen. Viimeiseksi hän palasi aloituspuheeseen kehottaen kaikkia sitoutumaan Jeesuksen verkkoon. Tee sinäkin niin!

Anna Korpi

Livetiimi kävi lauantaiaamuna kuulostelemassa festarivieraiden aamutunnelmia ja kyseli samalla 25vuotis juhlien kunniaksi festarimuistoja aikaisemmilta vuosilta.

1. Missä nukuit ja miten yö sujui?
2. Monettako kertaa olet festareilla?
3. Mitä festarimuistoja sinulla on?

Toini Seppälä, 13
1. Nukuin koululla, en muista sen nimeä. Nukuin hyvin, vaikka nukkumapaikka olikin aika kova.
2. Tämä on ensimmäinen kerta.
3. Tältä vuodelta hyväksi muistoksi jää se, kun serkku pääsi isolle lavalle esiintymään. Myös eilinen messu oli hieno. Tänäänkin tulee varmasti hyviä muistoja.

Teemu, 16
1. Nukuin Kupittaan koululla makoisasti.
2. Toinen kerta.
3. Me nukuttiin ja oli ihan hirveän kylmä. Ei meinattu saada nukuttua, kun ensin joku yski ja sitten kaikkia vain nauratti.

Julius Säteri, 24
1. Rieskalähteellä nukuin pelkän tyynyn kanssa, mutta nukuin paremmin kuin ikinä täällä. Pimeys ja tyyny riittivät.
2. Tämä on nyt yhdeksäs kerta.
3. Vuonna 2003 ulkomainen suosikkibändini Delirious? esiintyi lauantain iltakonsertissa. Jollakin tavalla pääsin ihan lavan eteen aidan luokse. Laulajalla oli kiinteä mikki, jota hän rupesi ojentamaan minulle. Pääsin laulamaan siihen.

Päivi Silvola, 20
1. Nukuin koululla sellaisessa pienemmässä luokassa. Yö meni hyvin.
2. Seitsemättä kertaa.
3. Ensimmäisillä festareilla olin isolla kaveriporukalla täällä. The Rainin konsertissa olimme permannolla ja se oli hauskaa.

Jari Friman, 50
1. Olin yötä Turun lyseossa kahden hengen huoneessa. Nukuin erittäin hyvin.
2. Nyt olen ollut festareilla yksitoista kertaa.
3. Joskus, kun olin ensimmäisiä kertoja festareilla, HB esiintyi pikkulavalla. Se ei ollut silloin mikään iso bändi vielä, mutta siellä oli hienoa. Erilaisista puheista on saanut saarnanjuuria.

Anna Korpi

Yksi tunnetuimmista suomalaisista gospelmuusikoista istuu vastapäätäni kahvilan pöytään. Tämä Kemissä syntynyt ja muunmuassa Afrikan Ambomaalla asunut lauluntekijä kuvailee itseään lausahduksella: ”Merkillinen yhdistelmä Lapin lumoa ja Afrikan lämpöä. Työni puolesta olen Jumalan kulkukoira: lauluntekijä ja muusikko sattuman oikusta ja Jumalan armosta. Ja mulla on paljon kummallisia ystäviä.”

Tänä vuonna 25. Maata Näkyvissä –festareilla Pekka Simojoki palvelee perjantain iltamessun säestyskokoonpanossa. Monille festarikävijöille tutuksi on varmasti tullut myös joka vuosi opittava uusi festarilaulu, joka on juuri Simojoen käsialaa. Lauluja Simojoella on päälle 600. Mistä ihmeestä kaikkien laulujen aiheet oikein kumpuavat?

”Sen kun tietäis”, Simojoki vastaa. ”Yleensä laulunaiheet kävelevät vastaan kahdella jalalla. Ihmisten tarinat ja kokemukset ovat hyviä laulunlähteitä.” Simojoki innostui musiikista rippikouluikäisenä. Erityisesti afrikkalainen kulttuuri, musiikki ja ilo olivat hänelle inspiroivia tekijöitä. Vaikka hän ei 17-vuotiaana voinut kuvitella tekevänsä mitään sellaista, mitä hän nykypäivänä tekee, hän on sitä mieltä, että ennen kaikkea musiikki on edelleenkin hyvä väline tavata ihmisiä ja kommunikoida heidän kanssaan. Julistus Jeesuksesta Kristuksesta tulee Simojoen musiikissa lähelle kuulijoita.

”Minulle usko ei ole millään tavalla staattista, vaan se on aina liikkeessä”, Simojoki tähdentää. ”On totta, että usko on anteeksiantamusta ja Jumalan armon vastaanottamista, mutta se on myös dynaamista. Uskon mukana ihminen saa tehtävän. Sen päämäräänä on taivas, mutta maa ja elämäkin tulevat sen mukana mielekkäiksi, sillä maa on lähetyskenttämme, eikä Jumala ole antanut meille elämää turhan päiten.”

Pekka Simojoen sydämellä on unelma: tehdä kirkosta majatalon kaltainen paikka. Siellä tulisi olla lämpöä, ystäviä, ruokaa, valoa ja lepoa. Simojoki näkee kirkon kotina, missä ihmisillä on yhteisö ja kokoontumispaikka saman pöydän ääressä. Afrikkalainen elämäntapa ja mentaliteetti, jonka keskellä Simojoki on saanut elää, on opettanut hänelle, että seurakunnassa ihmiset tulee ottaa rakkaudella vastaan.

”Suomalaiset menevät helposti kirkonpenkkiin yksin istumaan, kun taas afrikkalainen hakeutuu suoraan sinne, missä on ihmisiä, vaikka ei näitä tuntisikaan. Kirkon ei tule olla virasto, vaan koti. Jo se riittää, että menee toisen luokse ja saa hänet tuntemaan, että hänestä välitetään.”

Lopuksi Simojoki kehottaa nuoria etsimään omaa paikkaansa, uskon mukanaan tuomaa tehtävää, ja pyytämään Jumalalta omia lahjojaan käyttöön. ”Me voidaan muuttaa tää maa”, Simojoki toteaa. ”Tehdään se.”

Elisa Huovinen

Kuusi sairaan tyylikästä tyttöä, hierontapallo ja iloinen palvelumieli = festareiden ikioma Styling studio. Viime vuonna jymymenestyksen saavuttanut Stying studio on festareilla jo toista kertaa. Kuusi innokasta tyttöä Suomen eri kaupunkien EO:ista (evankelisista opiskelijoista) stailaa festarivieraita aamusta iltaan. Tämä päivä oli jo loppuunmyyty ja huominen lähentelee samoja lukemia.

Styling studiosta voi saada kynsien manikyyrin, kasvomaalauksen, hieronnan tai hiuskoristeen. Hieronnasta vastaa fysioterapeutti. Oma lempparini oli hierontapallo, joka tuntui huippukivalta hartioissa. Kannatti kokeilla! Manikyyreista taas huolehtii oikea kosmetologi. Vierailin manikyyripisteellä, jossa Birgitta oli juuri saamassa elämänsä ensimmäisen manikyyrin: ”Tää on tosi kivaa! Joka toiseen mustaa, joka toiseen pinkkiä!”

Kuten kaikesta voimme jo päätellä, 90% studion asiakkaista on kauniimman sukupuolen edustajia. Poikia on nähty lähinnä kasvomaalauspisteessä. Kasvomaalauksista halutuimmat ovat nauloista tehty risti, ja sydän, jossa on risti keskellä. Kaikkein suosituimpia ovat kuitenkin olleet hiuskoristeet.

Hiuskoristepisteellä taas tapasin Heinin: ”No vähän tää kutittaa ku tukkaa nyitään. Kiva tukea tätä hommelia...itseasias mul ei oo harmainta hajua et mitä...mut tukea jotain kuitenki. :)” No, Heini, tuit Evankelisia opiskelijoita, eli Sleyn opiskelijatyötä. EO on studion stailisti-tyttöjen mukaan oma hengellinen koti, joka antaa tosi paljon. Siellä on hyvä hoitaa omaa suhdetta Jumalaan ja ihmisiin. Suosittelen lämpimästi tutustumista, kun lähdet opiskelemaan Heini!

Styling studio siis huolehtii festarikansan ulkoisesta kauneudesta. Mutta kaikki maallinen kauneus katoaa. Se taas, joka on Jumalasta, elää ikuisesti. Kristus on sisäinen kauneutemme. Se kauneus ei katoa, vaan elää, elää ja ikuisesti elää.

Katariina Laato

Elämme suurenmoista päivää, jollaista ei tule toista. Punaiset tuolit täyttyvät vähitellen, kun ihmiset virtaavat Turkuhalliin. Mikä päivä! -konsertissa AC/JC rokkaa Jeesuksesta, joka on enemmän kuin rock. Saamme nauttia Taivaan Isän ihmeellisistä lukemattomista lahjoista.

Lavan yllä trapetsilla taiteilee Sarah Linette Saksasta, ja Daniel S. Diagon kanssa festariväki pääsee laulamaan ”Here I am to Worship”, olen täällä ylistämässä. Samalla kun nautimme musiikista ja muista esityksistä, voimme ylistää Jumalaa, suurta ihmeiden tekijää.

Australiasta asti meille puhumaan on saapunut Michael Parker. Hän pohtii, miten päivät voivat tuntua kaikkea muuta kuin ihmeellisiltä, ja silti tuollaisissakin päivissä on ihmeellisiä asioita, joita Jeesus tuli tuomaan meille. Ihmiset eivät aina kärsimyksen ja tuskan keskellä osaa katsoa taaksepäin niihin päiviin, joina Jumala on ollut mukana elämässämme. Kuitenkin jos muistamme, miten olemme selvinneet ennen, saamme voimaa jatkaa tulevaan, ja tarinat elämän tiellä kulkeneista rohkaisevat meitäkin kulkemaan.

Saamme kaikki yhtyä lavalle nousseen Olli Heleniuksen laulun sanoihin: ”Sinusta voima virtaa, sinusta voimaa saan -- ristiltä virtaa voimaa”. Jeesus kulkee kanssamme päivien matkan, sinne minne kaipaamme – Isän luo.

Tänään ei jää epäselväksi, mikä päivä on! Ihmeellinen päivä!

Maria Lehtonen

25. Maata Näkyvissä -festarit ovat alkaneet tänään perjantaina Turkuhallissa ja Messukeskuksessa. Sikainfluenssakohusta huolimatta paikalle on tullut yli 8000 nuorta.

Sairastumisten vuoksi yksittäisiä seurakuntaryhmiä on perunut tulonsa.

- Näyttäisi siltä, että influenssa on vienyt yleisömäärästämme noin kymmenen prosenttia, Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen arvioi.

- Tapahtuma on kuitenkin aloitettu hyvällä ja iloisella mielellä, Heinonen sanoo.

 Lauantaiksi Turkuhalliin odotetaan ennakkomyynnin perusteella kymmentätuhatta kävijää. Iltakonsertissa esiintyy Fireflight (USA) ja kotimainen HB.

 Infektioryhmän hoitoon on hakeutunut päivän aikana kymmenen nuorta. Viidellä on todettu influenssaoireita, ja heidät on siirretty odottamaan kotikuljetusta. Infektioryhmään kuuluu seitsemän lääkäriä ja neljä sairaanhoitajaa.

Perjantai-illan aikana Turkuhallin päälavalla esiintyi muun muassa PunainenLanka. Ilta päättyi ehtoollisjumalanpalvelukseen, joka keräsi päivän suurimman yleisön.

Festareilla työskentelee yli tuhat talkoolaista läpi viikonlopun. Livetiimi kävi festareiden alkaessa haastattelemassa muutamaa talkoolaista.

1. Mitä teet festareilla?
2. Kuinka monetta kertaa olet talkoolaisena?
3. Miksi teet juuri tätä työtä?

Inkeri Saksa, 28v.
1. Olen erityisruokavaliopisteessä töissä. Meidän porukka pysyy tässä koko viikonlopun, kun muissa ruokapisteissä työntekijöillä on jokaisella omat vaihtuvat vuorot.
2. Tämä on nyt neljäs vuosi peräkkäin, mutta olen myös joskus teininä ollut ruuanjakajana.
3. Tulin tähän kaverin kautta, eli ikään kuin vain ajauduin tähän.

Pauliina Sassali, 21v.
1. Olen lipunmyynnissä.
2. Nyt olen ollut kaksi vuotta lipunmyyjänä, ja sitä ennen olin yhtenä vuotena majoitusvalvojana.
3. Ystävä on nyt lipunmyyntivastaavana ja sai houkuteltua minut tähän. Tämä on mukavaa hommaa, ja siksi oli helppoa tulla uudestaan tähän työhön. Työvuorojakin on saanut tehdä etukäteen, joten nyt festareilla pääsee näkemään myös ohjelmaa.

Johanna Luomaranta, 19v.
1. Olen festarikaupan kahdesta vastaavista toinen.
2. Tämä on nyt viides kerta.
3. Olen ollut kolmena vuotena tässä hommassa. Nyt edellinen vastaava jäi pois ja minua pyydettiin tähän töihin. Tämä on kivaa ja tässä näkee paljon ihmisiä.

Saara Pihlaja, 22v.
1. Olen neuvonnassa

2. Olen ollut töissä ainakin viisi kertaa, en ole ihan varma enää.
3. Tämä on hauskaa hommaa. Ja tässä on erittäin hyvä esimies.

Tero, 23v.
1. Olen järjestyksenvalvojana.
2. Tämä on nyt kolmas kerta
3. Järjestysmiehiä kaivattiin ja jotain halusin tehdä festareiden hyväksi, joten päätin tulla järjestyksenvalvojaksi.

Anna Korpi

Kun toiset iltapäivällä vasta valmistautuivat lähtemään festareille, ensimmäiset linja-autot kaartoivat jo messukeskuksen pihalle. Livetiimi liittyi kahden infotiimiläisen, Jussi Rintalan, 17, ja Berit Lehdon, 17, mukaan ja hyppäsi linja-autoon, jossa joukko nuoria jo odotti ulospääsyä pitkän matkan jälkeen.

Matka on mennyt Jonathanin ja Annukan mukaan hyvin. Noin neljä tuntia kestäneen matkan aikana pysähdyksiä oli yksi, Porin paikkeilla huoltoasemalla. Matkalla he eivät kuulemma tehneet oikeastaan muuta kuin nukkuneet, istuneet ja syöneet eväitä.

Kun livetiimi kysyy, mitä kurikkalaiset odottavat festareilta, hymy nousee nuorten kasvoille. Olankohautusten jälkeen he kertovat, että ainakin hyvää tunnelmaa ja hyviä esiintyjiä. Sitä heille on varmasti luvassa, sen verran kyllä uskaltaa luvata.

Anna Korpi

Mietityttääkö sikainfluenssa Maata Näkyvissä -festarivilinässä?

Viime aikoina julkisuudessa on paljon pohdittu MN-festareiden turvallisuutta sikainfluenssan takia. Mitä teen ja kuinka toimin, jos minä tai kaveri sairastuu sikainfluenssaan kesken festareiden. Et ole yksin asian kanssa! Festareilla toimii infektioryhmä, joka vastaa kysymyksiisi ennen festareita ja festareilla. Jos sinulla on kysyttävää, soita tiimin numeroon: 045-123 5996.

Lue myös hygieniaohjeet ja lisää tietoa infektioryhmän toiminnasta täältä.

Maata Näkyvissä -festareita ei vaadita peruttavaksi eikä peruta

Useat tiedotusvälineet ovat toistaneet uutista, jonka mukaan Turun kaupungin
tartuntataudeista vastaava lääkäri Jane Marttila olisi kehottanut perumaan viikonlopun
Maata Näkyvissä -festarit sikainfluenssavaaran vuoksi. Uutinen perustuu
haastatetluun, joka on tehty viime viikon lopussa ja tämän viikon maanantaina.

- Tämä on vanhentunutta tietoa. Olemme keskustelleet Jane Marttilan kanssa
maanantaina. Kun esittelimme hänelle valmiussuunnitelmamme, hän oli hyvin
tyytyväinen ja kehui valmiuttamme, kertoo Maata Näkyvissä -festareiden
projektipäällikkö Anne Vähätalo.

Tapahtumaa ei siis missään nimessä olla peruuttamassa.
- Olemme konsultoineet useita lääkäreitä, ja kaikki ovat olleet sitä mieltä että
tapahtuma voidaan järjestää, kertoo Anne Vähätalo.

25. kertaa järjestettäville Maata Näkyvissä -festareille odotetaan 11 000 kävijää.
Tapahtuman järjestävät 13.-15.11. Turkuhallissa ja Messukeskuksessa Sleyn
nuorisotyö ja Turun evankelisluterilaiset seurakunnat.

Lippuja ja lippupaketteja Maata Näkyvissä -festareille voi ostaa ovelta lipunmyynnin aukioloaikoina. Tervetuloa!

Ennakkoon varattujen ja majoituksen sisältävien pakettien myynti on vain Messukeskuksessa. Muita lippuja ja paketteja voi ostaa myös Turkuhallista. Tiedustelut ennen tapahtumaa festaritoimistoon 02-251 9878, tapahtumaviikonloppuna lipunmyyntiin 040-581 3030. Hinnaston ja lisäinfoa löydät täältä.

Lipunmyynnin aukioloajat:

Messukeskus

Turkuhalli

Tänä vuonna Maata Näkyvissä -festareilla tervehditään ystäviä, kavereita, kollegoja, uusia ja vanhoja tuttuja olkapää olkapäätä vasten -tervehdyksellä. Tämä käytäntö liittyy tarkennettuihin hygieniaohjeisiin.

Vältetään massatapahtumassa kasvo- ja käsikontaktia, ja tervehditään siis olkapää olkapäätä vasten. Uuden hauskan tervehdyksen käyttöä toivotaan Maata Näkyvissä -festareilla!

Olkapää on in!

Miten toimitaan, jos sinulla tai ryhmäsi jäsenillä ilmenee influenssa A (H1N1) -viruksen oireita?

Lähtötilanne

Jokainen muistaa vastuunsa ennen tapahtumaa. Ethän siis tule festareille sairaana! Jos sinulla on perjantaina influenssaoireita tai lähipiirissäsi on sairastapauksia, jää kotiin. Ethän siis vaaranna omaa terveyttäsi tai laita muita turhaan alttiiksi tartunnalle.

Tapahtumassa huolehdimme tietysti hygieniasta tavallista tarkemmin. Muista käsien pesu ja hyvät yskimiskäytännöt. Vältä myös kättelyä, halailua ja muuta liian läheistä kontaktia. Tarkempia hygieniaohjeita löytyy täältä.

Jos kuitenkin sairastut

Sairastuminen päivällä

Ota yhteyttä ensiapuun, joka päivystää Turkuhallissa ja Messukeskuksessa. Influenssaan sairastuneet ohjataan sieltä festareiden infektioryhmän tutkittavaksi. Tiimiä johtaa lääkäri. Kaikki, joilla on vakavia oireita, siirretään Turun yliopistolliseen keskussairaalaan (TYKS).

Jos oireet ovat lieviä, toimimme seuraavasti:

Lähellä Turkua asuvat osallistujat (alle 100 kilometriä  kotimatkaa)
Soitamme  kotiin ja kysymme, voisiko vanhemmat hakea nuorensa kotiin. Jos kyyti ei onnistu, infektioryhmä järjestää kyydin kotiin ensitilassa.

Pitkän matkalaisille
Jos kotimatka on pidempi, otamme yhteyden kotiin ja kysymme, voisiko kotiväki hakea sairastuneen.  Jos tämä ei ole mahdollista,  sairastunut siirretään Turun keskustassa sijaitsevaan festareiden evakuointipisteeseen odottelemaan paluukyytiä.
Pääasiassa toivotaan, että  sairastuneen vanhemmat voisivat hakea sairastuneen kotiin. Jos välimatkaa on paljon  tai kyyti ei onnistu, neuvottelemme sairastuneen ja hänen seurakuntansa työntekijöiden kanssa, miten sairastunut saataisiin kotiin  mahdollisimman nopeasti.

Oireiden ollessa lieviä vaihtoehtona ovat myös julkiset kulkuneuvot. Ihanne tilanne olisi, että sairastunut voisi matkustaa kotiin yhdessä seurakunnan työntekijän kanssa. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että seurakunnalla on monta työntekijää festareilla mukana. Mikäli työntekijäresursseja ei tähän ole, infektioryhmä kuljettaa sairastuneen sellaisten kulkuyhteyksien päähän, josta hänellä on suora yhteys kotiin. Varmistamme myös, että nuorella on vastaanottaja odottamassa.

Sairastuminen yöaikaan

Jos sairastuminen tapahtuu yöllä, sairastunut ottaa yhteyttä majoitusvalvojaan. Infektioryhmä tutkii ja tarkastaa tilanteen. Oireiden ollessa lievät, majoittuja siirretään etäälle muista yöpyjistä. Tarvittaessa hänet siirretään evakuointipisteeseen, kotiin tai TYKS:iin, kunnosta riippuen.  Kotimatka pyritään järjestää edellä mainituin tavoin.

HUOM! Kaikissa tilanteissa sairastuneelta kysytään ensimmäiseksi, onko hän tullut festareille jonkin seurakuntaryhmän mukana. Jos on, tapahtuman järjestäjät ottavat yhteyttä seurakunnan työntekijään ennen kuin sairastunutta lähdetään siirtämään Turkuhallista tai Messukeskuksesta mihinkään.

Festareiden järjestämässä evakuointipaikassa on päivystäjiä, jotka valvovat sinne siirrettyjä nuoria. Aloitamme myös peruslääkityksen päänsärkyyn ja korkeaan kuumeeseen.

Seuraavia neuvoja noudattamalla voit ennaltaehkäistä influenssa A (H1N1) -viruksen tarttumista ja leviämistä festareilla:

* Ethän tule festareille sairaana! Jos sinulla on influenssaoireita ennen tapahtumaa tai lähipiirissäsi on sairastapauksia, jää kotiin.

* Peitä nenäsi ja suusi nenäliinalla kun yskit, niistät tai aivastat. Heitä nenäliina heti roskiin, kun olet käyttänyt sen. Jos sinulla ei ole nenäliinaa, yski tai aivasta puserosi hihan yläosaan, älä käsiisi.

* Pese kätesi usein vedellä ja saippualla tai puhdista kädet desinfioivilla käsipyyhkeillä, erityisesti heti sen jälkeen kun olet yskinyt, niistänyt tai aivastanut. Huolehdithan käsien huolellisesta pesusta myös ennen ruokailua. Sekä WC-tiloissa että Messukeskuksen B-hallin ruokalinjastoilla on käytössä käsidesiä.

* Vältä kättelyä ja halaamista!

Festarivieraiden on hyvä varata mukaan desinfioivia kosteuspyyhkeitä, joilla on helppo pitää huolta käsihygieniasta.

Muita turvallisuuteen liittyviä ohjeita löydät täältä. Lue myös Sairastuminen festareilla -artikkeli.

Festarit ovat oven takana. Pian valtava määrä nuoria kokoontuu samaan paikkaan viettämään mahtavaa viikonloppua festaritunnelmissa. Jotta viikonloppu sujuisi kaikkien kannalta mukavasti, muista nämä festarisäännöt.

1. Tule festareille hymy huulillasi, korvat kuulolla, silmät tarkkana ja mieli avoinna.

2. Valtavasta ihmismäärästä johtuen kukaan ei selviä viikonlopusta jonottamatta. Muistathan jonossa ottaa kanssajonottajat huomioon. Jonottaminenkin voi olla hauskaa, kun siihen asennoituu sillä tavalla. Jonottaessa voi vaikka solmia uusia ystävyyssuhteita. Jonolaulaminenkin on varsin hauskaa puuhaa, jota festareilla usein kuullaan. Älä siis hermostu turhaan jonossa, vaan muista jonotuksen hyvät puolet!

3. Jos haluat ottaa mukaan omaa juotavaa, pakkaa kassiin vain parin desin mehutetroja. Turvallisuussyistä pullot ja purkit ovat kiellettyjä. Mahdolliset pullot ja tölkit kerätään pois turvatarkastuksessa.

4. Kuuntele aina, mitä järjestysmiehillä on sanottavaa ja noudata heidän neuvojaan. Järjestysmiehet tekevät arvokasta työtään ja takaavat sillä tavalla, että jokaisen - myös sinun - on hyvä olla festareilla.

5. Turkuhallista ja Messukeskuksesta löytyvät ilmaiset narikat. Messukeskus sulkeutuu joka päivä Turkuhallia aiemmin, joten muistathan siirtää kassisi ja takkisi Turkuhallin narikkaan ennen messukeskuksen sulkeutumista. Tavarat eivät kulkeudu itsestään paikasta toiseen. Unohtuneiden tavaroiden hakemisesta peritään pieni maksu (50 cent).

6. Pysäytä influenssa! Huolellinen hygienia - erityisesti käsihygienia - on nyt jos koskaan erittäin tärkeää. Kun yskit tai aivastat, peitä nenäsi ja suusi kertakäyttönenäliinalla. Mikäli nenäliinaa ei ole, yski tai aivasta hihan yläosaan, älä käsiisi. Heitä käytetty nenäliina roskiin. Muista pestä kätesi usein ja huolellisesti, erityisesti niistämisen tai aivastamisen jälkeen. Muista pakata laukkuun ja sujauttaa taskuun omia käsiendesinfiointipyyhkeitä. Muista käsien huolellinen puhdistus myös ennen ruokailua.

7. Viimeiseksi kaiken kattava ja kaikkein tärkein neuvo. Käyttäydy kaikessa niin, kuin toivoisit muidenkin käyttäytyvän. Kun jokainen festarivieras ottaa huomioon muut festarivieraat, sujuvat festarit paremmin kuin hyvin ja kaikilla on hyvä mieli. Voidaan keskittyä siihen, miksi festareita vietetään: Jeesuksen takia meillä on Maata Näkyvissä!

Tavataan festareilla!

Festarihuuma vie toiset mukanaan, musiikki pauhaa, joku puhuu vieressä kovaan ääneen kavereille, mutta minne saa mennä ihminen, jolla on paha olla, jolla on murheita sydämellään ja joka tarvitsee rauhaa ja ymmärtäväistä kuuntelijaa? Maata Näkyvissä -festareilla on mahdollisuus mennä juttelemaan ja keventämään sydäntään Kipupisteelle, Turkuhallin Vladimir-aitioon.

"Kipupiste on paikka, jonne voi tulla kysymään neuvoa, puhumaan huolista, etsimään Raamatun viitoittamaa tietä tai ripittäytymään", kertoo Erkki Koskenniemi, joka isännöi festareiden kipupistettä. Tämä Sleyn raamattuopettaja on onnellinen aviomies ja viiden pojan isä. Hän pitää raamattukursseja Karkun evankelisella opistolla, mutta kulkee myös muualla Suomessa opettamassa Raamattua. Sielunhoitotyötä hän on saanut tehdä elämässään jo kauan, myös aikaisemmilla Maata Näkyvissä -festareilla.

Nykymaailmassa ihmiset harvoin uskaltavat kertoa omia surujaan, myöntää omaa heikkouttaan tai tunnustaa syntejään muille. Raamattu kuitenkin kehottaa meitä tunnustamaan syntimme toisillemme ja opettaa, että heikkoudessa Jumala tulee suureksi. Paavalikin opettaa 2. Korinttilaiskirjeen 12. luvussa: "Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Festareiden kipupisteelle saa tulla kuka vain, joka kaipaa kuuntelijaa tai esirukousta. Jokaisella on lupa olla heikko!

Kipupisteelle tuloa varten ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että pitää olla kokenut elämän kovimmat kolhut ja masennuksen syvimmät syöverit. Koskenniemi rohkaisee nuoria tulemaan kipupisteelle pieniltäkin tuntuvien ongelmien ja tunteiden kanssa: "Kipupisteeseen tullakseen ei tarvitse kantaa tunnollaan sarjamurhia eikä olla psykiatrin tarpeessa. Sinne tullaan kysymään neuvoa, purkamaan huolia ja etsimään Jumalan, Isän kasvoja. Taakat jätetään siellä täysin Jumalalle."

Olemme saaneet Jumalalta lahjaksi muita ihmisiä rohkaisemaan ja antamaan tukea elämän eri tilanteissa. Vaikka ihminen, jolle tunteensa purkaa, ei olisi entuudestaan tuttu, voi vaikeista asioista puhuminen ja rukoileminen olla yllättävän helppoa. Kun kaksi ihmistä on koolla Jeesuksen nimessä, siinä ei enää pelata ihmisten voimilla tai uskalluksella. Loppujen lopuksi Jeesus on ainoa, joka voi hoitaa ihmisen sielun täysin eheäksi. Joskus se tapahtuu vain toisen ihmisen välityksellä. Tässä toivossa ja Jeesuksen lupauksissa kipupisteen väki toivottaa jokaisen tervetulleeksi Vladimir-aitioon, rauhaan ja lepoon, uskovien ihmisten yhteyteen, paikkaan, jossa saa purkaa sydämensä.

Lopuksi Erkki Koskenniemi vielä toteaa vakain sanoin: "Mitä enemmän tämän maailman polkuja tallaa, sitä enemmän tajuaa, että kaikki tämä on tuomittu katoamaan. Minä elän tässä maailmassa siihen asti, kuin Jumala hyväksi näkee. Sitten menen Kristuksen tähden ja Isän armosta uuteen ja parempaan paikkaan."

Kaipaatko bussikyytiä Maata Näkyvissä -festareille? Hyppää mukaan festaribussiin ja pääset kätevästi ja edullisesti suoraan tapahtumapaikalle.

Bussikyyti Kuopio-Jyväskylä-Tampere:

Bussikuljetus lähtee Kuopiosta ja ajaa 9-tietä pitkin Turkuun:
Kuopio, Linja-autoasema, pe 13.11. klo 10.30
Jyväskylän linja-autoasema, klo 12.30
Tampere, Lahdesjärven ABC, klo 15.00
Myös muut pysähdyspaikat mahdollisia.

Paluu sunnuntaina tapahtuman päätyttyä klo 14.30.

Bussimatkan menopaluuhinnasto:
Kuopiosta 24 euroa
Jyväskylästä 20 euroa
Tampereelta 15 euroa

Lisätiedot ja ilmoittautumiset mahdollisimman pian Oskari Reinman, 0408698476, Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen .

Bussikyyti Oulu-Kokkola-Vaasa:

Bussi lähtee Oulusta ja ajaa 8-tietä pitkin Turkuun:
Oulu, pe 13.11. klo 7.00
Kokkolan ABC, klo 10.00
Vaasa, klo 11.30
Myös muut pysähdyspaikat mahdollisia.

Paluu sunnuntaina tapahtuman päätyttyä klo 14.30.

Bussimatkan menopaluuhinnasto:
Oulusta 30 euroa
Kokkolasta 25 euroa
Vaasasta 20 euroa

Lisätiedot ja ilmoittautumiset mahdollisimman pian Eveliina Känsälälle, Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen .

Muistathan myös varata itsellesi liput/lippupaketin lipunmyynnin numerosta: 040 581 3030. Myös paikan päältä on mahdollisuus ostaa lippuja. Lisätietoja löydät täältä.

Haluatko auttaa omalla työpanoksellasi Maata Näkyvissä -festareita onnistumaan? Festareita tekemään tarvitaan lukuisia talkoolaisia. Olisiko sinulla mahdollisuus osallistua Jumalan valtakunnan työhön ja tulla palvelemaan tuhansia festarivieraita? Tässä muutamia vaihtoehtoja:

Järjestyksenvalvonta
Festariväkeä valvomaan tarvitaan vastuullisia täysi-ikäisiä järjestyksenvalvojia. On hienoa, jos sinulla on järjestyksenvalvojakortti, mutta se ei ole pakollinen. Viikonlopun aherruksesta saa palkkioksi vapaan pääsyn konsertteihin sekä ruokailut ja majoituksen.

Viimeinen ilmoittautumispäivä on sunnuntai 1.11. Mikäli sinulla on järjestyksenvalvojakortti, viimeinen ilmoittautumispäivä on torstai 5.11. Ilmoittautumiset: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen , 045-127 0545.
Ilmoittautumisen yhteydessä kerro nimesi, henkilötunnus ja mahdollinen jv-kortin numero, sähköposti- ja kotiosoite, puhelinnumero sekä ruoka-allergiat.

Ruoanjako
Tuhansia ruokailijoita varten tarvitaan satoja innokkaita ruoanjakajia! Ruoanjakajat saavat yhdestä ruoanjakovuorosta joko lauantain päiväkonserttilipun tai 12 € alennuksen valitsemastaan lippupaketista. Kahdesta ruoanjakovuorosta saa joko lauantain iltakonserttilipun tai 20 € alennuksen valitsemastaan lippupaketista ja kolmesta ruoanjakovuorosta saa alennusta 25 €. Muista varata lippupaketti etukäteen lipunmyynnin kautta!

Vuoron pituus on noin kolme tuntia. Ruoanjakajat tulevat paikalle 45 minuuttia ennen ruokailun alkua. Vuoro päättyy noin 15-20 minuuttia ruokailuajan päätyttyä. Tehtäviin kuuluu mm. alkuvalmisteluja, ruoan annostelua, tavarankuljetusta ja siivousta. Vuoron aikana myös syödään. Vuoroja on iltapaloilla, lounailla ja aamupaloilla.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä pikapuolin (viimeistään 31.10.):
Katariina Naskali, Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen , 040-745 2054
Jenni Salo, Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen , 045-262 8269

Majoitusvalvonta
Majoittujia valvomaan tarvitaan paljon reippaita ihmisiä. Majoitusvalvojan tulisi olla vastuullinen ja täysi-ikäinen. Majoitusvalvojan töihin kuuluvat koululla yöpyvien valvonta ja aamulla heidän herätyksensä. Palkkio kahden yön valvomisesta on kokopaketti viikonlopuksi.

Jos haluat olla mukana, ota yhteyttä pikapuolin (viimeistään 31.10.):
Heikki Paajanen, Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen , 045-127 0546.
Yhteydenotot puhelimitse klo 16 jälkeen.

Lisätietoa festaritoimiston numerosta 02-251 9878.

1. Nimeni ja mistä se on tullut: Kaemo. Nimi on täysin tuulesta temmattu (siellähän ne lehdetkin lentelee).

2. Olen kotoisin: Kokkolasta ja vähän Oulustakin.

3. Kotisivujeni osoite: www.kaemo.net

4. Kokonapanoni: Timo Nygård – Laulu / Kimmo Klemola – Kitara ja taustalaulu / Antti Saari – Koskettimet / Samuel Halonen – Basso ja taustalaulu / Emmanuel Isong – Rummut / Satu Kolehmainen – Saksofoni. Meillä on myös usein keikoilla soittajia, jotka eivät kuulu bändin vakiokokoonpanoon, mutta ovat mukana aina kuin on mahdollista. Tällaisia ovat esimerkiksi: Jim Hagqvist – Trumpetti / Kimmo Ollikainen – Perkussiot.

5. Olen ollut olemassa: Toiminta alkoi 2005, joten sormimatikalla laskettuna se tekee noin 4 vuotta.

6. Lempivärini: Jotain iloista ja kesäistä, olisikohan vihreä tai keltainen, tai ehkä punainen. Vaikea sanoa..

7. Mieluisin kirja Raamatussa: Roomalaiskirje. Valottaa hienosti Jumalan armon massiivisuutta.

8. Sisarusbändini: Mitään keikkailevaa kokoonpanoa ei ole. Ylistysryhmiä ja kellaribändejä löytyy muutama.

9. Treenikämppäni sijaitsee: Kokkolassa Timon takapihalla. Timon takapihan sijainti jääköön kertomatta :)

10. Genreni on: Pop-vivahteinen reggae

11. Lempibiisimme omasta tuotannostamme ovat: Jokaisella jäsenellä on omat suosikkinsa,  mutta yhteiset suosikit voisi olla vaikkapa ”Pelastuksen päivä” ”Kuuleeko kukaan” ja ”Perustus”.

12. Kuuntelen mieluiten: Mitään 100% yhteistä linjaa ei tässäkään ole, mutta onhan tuo selvää että musiikillinen esikuvamme ”Christafari” pyörii aika paljon soittimissa.

13. Paras Psalmi: Ne on kaikki oikein hyviä. Ehkä mieleenpainuvimpia ovat 123 ja 130.

14. Festareilla aion: Vetää tiukan setin ja nostaa tunnelman kattoon.

15. Minut on perustettu koska: Meillä on yhteinen missio levittää evankeliumia musiikkimme kautta kotimaassamme. Ja Suomen gospelkentällä oli reggaen mentävä aukko niin mehän siitä menimme :)

16. Parasta torjuntakeino syysmasennukseen on: Reggae tietenkin

17. Parhainta minussa on: Ainutlaatuisuus, erikoisuus ja letkeys. Kristillistä reggaeta soittavat bändit suomessa taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa.

18. Jumala on tärkeä koska: Ilman Häntä Kaemoakaan ei olisi. Hän on kaiken perusta, ilman Häntä ei musiikissamme olisi sisältöä eikä meillä olisi mitään syytä jatkaa.

19. Mieleenpainuvimman puheen festareilla olen kuullut: Nyt on liian paha... muisti ei ole vahvimpia osa-alueitamme.

20. Milloin tarvitset eniten Jumalaa? Silloin kun olen heikko ja tiedän, että yksin en pärjää. Eli aika usein! Oikeastaan joka päivä ja joka hetki :)

21. Nettisivujen lukijoille haluamme sanoa: Että päämme ovat juuri nyt suhtellisen tyhjät eikä niissä liiku mitään tärkeää sanottavaa.  Jos Kaemolla on tärkeää sanottavaa, löydät sitä nettisivuiltamme ja keikoiltamme! Pitäkää Jeesus ykkösenä!

Talita kuum! -draamakaksikko valottaa lempiraamatunkohtaansa.

Festarilauantaina Teatterilavalle nousee Talita kuum!, draamakaksikko, jolle taide on kieli puhua elämästä ja uskosta Jeesukseen. Talita kuum! kostuu Salla-Maaria Suuriniemestä ja Heli Järvenpäästä. Heille toiminnan perusjuttu on halu ylistää Jumalaa niillä lahjoilla, joita Hän on heille antanut. Kyselin tytöiltä heidän lempiraamatunkohtaa. Alta voitte lukea sen sekä mitä Salla-Maaria ja Heli tuosta kohdasta pohtivat:

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. (Matt. 6:33)

”Kulutamme kauheasti aikaamme ja energiaamme siihen, kun pohdimme, keitä oikein olemme ja mitä  elämältämme haluamme. Lähtisinkö vaihtoon Ranskaan? Pukeutuisinko pinkkiin? Hakisinko töitä? Miten käytän aikani parhaiten? Kannamme mukanamme raskasta matkalaukkua täynnä unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita, joista emme suostu luopumaan. Emme tajua, että tuo matkalaukku tekee kulkemisestamme paljon raskaampaa. Ja vaikka ymmärtäisimmekin sen, laukusta luopuminen pelottaa.”

”Jeesus kuitenkin käskee meitä  luopumaan kaikesta. Luopuminen tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse murehtia, toteutuvatko omat halumme. Me saamme keskittyä etsimään ainoastaan Jumalaa ja hänen tahtoaan. Silloin saamme kaiken muunkin.”

”Koemme, että Talita kuum! ei syntynyt kummankaan päähän pinttymästä saada tehdä  draamaa, vaan siitä, että me molemmat etsimme Jumalan tahtoa omassa elämässämme. Ajattelemme edelleenkin niin, että draama ei ole itseisarvo, vaan esityksiä suunnitellessamme me saamme etsiä Jumalan valtakuntaa. Toivomme, että esityksemme kirkastavat Jumalan tahtoa ja että ne voivat herättää katsojassa halun etsiä ensisijaisesti Jumalaa.”

Maria Lehtonen

Ellu93:
Moi Valtteri.

ValLe:
Terve, pitkästä aikaa. Mitäs sulle kuuluu?

Ellu93:
No ihan hyvää, koulujutut vaan väsyttää. Onneksi on syysloma hengähdystaukoa.

ValLe:
Niinpä, syysloma on ehdottomasti mun syksyn kohokohta.

Ellu93:
Mä kyllä ootan vähintään yhtä paljon Maata Näkyvissä -festareita. Ootko sä muuten tulossa?

ValLe:
No tottakai. Perjantaina ehdin vasta pommisuojaan. Kävin muuten tilaamassa VIP:n paidan festareita varten. 

Ellu93:
Mä aion mennä perjantai-iltana Mikä päivä! -konserttiin, mutta sitä ennenkin on jo vaikka mitä. Ootko kuullut tota Kaemoa? Mulle se on ihan uusi nimi.

ValLe:
En oo kuullut… ootas, katon netistä…

ValLe:
Aa, jotain reggaetyylistä, tollasta en ookaan suomigospelin saralla kuullut, mutta sen tahdeissa ois varmaan hauska aloittaa festarit.

Ellu93:
Muuten, ihan pakko nähdä Reini, kun se jää ensi vuoden alussa tauollekin.

ValLe:
Festareilla on niin paljon erilaisia bändejä...

Ellu93:
Niin, kaikille löytyy jotain sopivaa. Konserttien lisäksi odotan kyllä sitä muutakin ohjelmaa, jota siellä on. Treenailen jo tanssiaskeleita.

ValLe:
TÄH?

Ellu93:
Siellä vedetään askelkuvioita G-Poweredin johdalla. Aattele, jos kaikki Turkuhallissa oikeesti tanssisivat.

ValLe:
Sama juttu tunnaribiisissä, pannaan vaan raikaamaan tykillä soundilla!

ValLe:
Mut hei, ootko katsonut studiovaihtoehtoja?

Ellu93:
Jep, vaikee valita, mihin mennä.

ValLe:
Mua kiinnostaa Enemmän kuin ihminen -studio, vaik ois siel kyl muitakin.

Ellu93:
Sen esittely on mielenkiintoa herättävän salaperäinen.

ValLe:
Hyvä kun muistutit, olin jo unohtanut. Makeeta nähdä kaikki ja kuulla musaa! Mut nyt mun pitää lopettaa. Öitä.

Ellu93:
Ok, soitellaan vielä ennen festareita, ja siellä viimeistään tavataan. Öitä.

Maria Lehtonen

Miten Johannasta tuli Jeesuksen oma.

Johannalle usko Jumalaan on yksi elämän tärkeimmistä asioista, mutta näin ei ole ollut kuitenkaan aina. Suurimman osan elämästään Johanna kertoo eläneensä piittaamatta Jumalasta pätkääkään ja jatkaa: “En syntynyt uskovaan kotiin, jossa olisin saanut kasvaa hengellisten asioiden parissa. Meiltä löytyi kyllä Raamattu, joka lähinnä keräsi pölyä kirjahyllyn nurkassa. Kirkossa oli tapana käydä joulunaikaan kohottamassa joulufiilistä.”

Ala-asteikäisenä Johanna kävi seurakunnan järjestämässä iltapäiväkerhossa, mutta kerhossa kuullut tarinat ja laulut eivät jääneet elämään tytön sydämeen. Kavereiden vetämänä ja perinteiden vuoksi Johanna kävi riparin, joka osoittautui tosi hyväksi kokemukseksi. Leirin jälkeen Johanna hakeutui isoskoulutukseenkin ja ehti kerran toimia isosen roolissa. “Uskon asiat olivat kuitenkin vielä hyvin toisarvoisia: tärkeintä oli, että sai hengailla kavereiden kanssa ja touhuta yhdessä. Raamattutunnit taisivat mennä aika yli hilseen tuohon aikaan.” kertoo Johanna ajasta, jolloin ilosanoma Jeesuksesta ei ollut vielä kirkastunut hänelle.

Taivaan Isän suunnitelmissa seurakunnan kuvioilla oli kuitenkin tarkoitus, ja Johannan elämässäkin koitti käänteentekevä hetki. Jonkin ajan kuluttua Johannan eräs ystävä kertoi tulleensa uskoon. Sen jälkeen ystävykset alkoivat keskustella paljon hengellisistä asioista. Johanna muistelee: “Muistan vieläkin hämärästi sen illan, kun kaverini kertoi, että oli yhtenä päivänä vain rukoillut Jumalalta, että saisi tulla uskoon ja että Jeesus saisi tulla asumaan hänen sydämeensä. Siitä oli alkanut hänen elämänsä uskovana ja Jeesuksen omana. Tuo muistui mieleeni eräänä iltana nukkumaan mennessäni ja päätin pistää kourat ristiin ja rukoilla ihan oikeasti. Toistin mielessäni ystäväni lausumat sanat ja jätin loput "Herran haltuun" vähän kuin nähdäkseni, vastaisiko joku, tapahtuisiko mitään.”

Siitä illasta taisi vierähtää jokunen viikko, kun eräässä kristillisessä nuortentapahtumassa Johanna rukoili Jumalaa, pyysi kohtaamaan ja ottamaan omakseen, kertoo Johanna. ”Ja Jumala kohtasi. Antoi rauhan ja siitä eteenpäin uskon Häneen. Kaverit ovat joskus naureskelleet, että sinä iltana itkin kuin vesiputous, mutta oli vaan niin hyvä olo, ettei siinä muukaan auttanut. Salamat eivät iskeneet taivaasta maahan, en kuullut Jumalan puhuttelevan tai mitään vastaavaa, mutta jotain yliluonnollista tapahtui sydämessäni.”

Siitä lähtien usko on ollut yksi Johannan elämän tärkeimmistä asioista, josta Johanna kertoo: ”Oikeastaan se on jotakin, joka on olemuksellaan läsnä melkein kaikilla elämänaloilla alkaen niistä arvoista, joiden varaan omaa elämäänsä rakentaa.” ja jatkaa pohdintaa: ”Nykyään moni sanoo uskovansa Jumalaan, ainakin jonkinlaiseen jumalaan. Usein vaikeaa on nähdä oma syntisyys ja ymmärtää, miksi Jeesus tuli maan päälle ihmiseksi - pyyhkimään pois meidän syntimme. Mitään ei tarvitsekaan suorittaa itse, kukaan ei vaadi minulta mitään, jotta voisin vastaanottaa pelastuksen lahjan. Se nimenomaan on lahja, ihan käsittämätön lahja, jota tarjotaan ihan jokaiselle.

Elämä uskovana, Jumalan lähellä voi olla ihmeellistä, mutta elämää kuitenkin on ylä- ja alamäet kaikkine kuoppinensa, mutta Jumala on ja haluaa auttaa. Aina ei ole myöskään helppoa elää uskoaan todeksi: usein saa huomata oman raadollisuutensa, tunnustaa mokansa ja epäuskonsa tai todeta, että kasvu kristittynä, uskovana, onkin ottanut taas monta askelta takapakkia. Silti Jumala rakastaa, on uskollinen eikä hylkää. Se on vieläkin ihmeellisintä ja mahtavinta tässä koko jutussa nimeltä usko.

Johanna, jonka nimikin tarkoittaa Herran lahjaa, tulee bändinsä HB:n kanssa laulamaan Jeesuksesta ja pelastuksen lahjasta myös Maata Näkyvissä -festareille, jos Taivaan Isä suo.

Tavallisen päivän jälkeisenä yönä Betlehemin laitamilla paimenet työskentelevät uuvuttavassa ulkoilmahommassaan vähemmän innostuneena. Yhtäkkiä uneliaisuus on poissa, kun Herran enkeli saapuu taivaallisen sotajoukon kanssa ilmoittamaan, että Betlehemissä sijaitsevan tallin seimessä nukkuu juuri syntynyt luvattu Messias. Paimenet lähtevät katsoman, ja sieltä kaikki löytyy luvatussa järjestyksessä.

Tavallisen päivän tavallisena aamuna autiomaan laitamilla elävät ihmiset saavat nähdä ja kuulla jotain todella erikoista ja kohdalle osuvaa. Heinäsirkkoja ravinnokseen syönyt ja kamelin nahkoihin pukeutunut mies huutaa suurella äänellä tärkeää sanomaa. Jesajan kirjan ennustukset toteutuvat: ”tehkää Herralle tie tasaiseksi ja tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle, luvattu Messias on pian tulossa ja hän on jo täällä.” Ihmiset kuuntelivat: toiset uskoivat, mutta toiset kääntyivät epäuskoisena pois.

Sen piti olla tavallinen päivä, mutta aamusta saakka Jerusalemissa valmistaudutaan tietämättä tekemään sellaista maailmanhistoriaa, joka muuttaisi kaiken. Jerusalemin laitamille kaupungin ulkopuolelle pystytetään kolme ristiä ja keskimmäisellä roikkui maailman historian ainoa viaton ja synnitön, jouluyönä ihmiseksi tullut. Jumalan poika kärsii ja kuolee koko maailman syntien tähden. Hän sanoo kuollessaan ”se on täytetty”. Temppelin väliverho repesi kahtia todistaen siitä, ettei kenenkään tarvitse mennä enää uhraamaan vuosiuhria koko kansan puolesta. Jeesus on tullut uhriksi koko maailman puolesta.

Missä laitamilla tänään kuljetkin, niin luota Raamatun toteutuneisiin lupauksiin. Jeesus teki ristillä meistä Jumalalle kelvollisia – taivaskelpoisia –  ja iankaikkisen elämän osallisia. Tämä totuus tekee jokaisesta päivästä ihmeellisen. Elämä on lahja ja todellista maatakin on näkyvissä aivan varmasti.

Juha Heinonen
Sleyn nuorisotyön johtaja

Gospelmusiikissa keskeiseksi nousevat väistämättäkin bändien sanoitukset. Vuonna 2005 perustettu gospelyhtye Teo, joka esiintyy festarilauantaina Messukeskuksen Gospelkaivoksessa, käsittelee sanoituksissaan kristinuskoa ihmisen arjessa. Kuitenkin on totta, että kristittyjäkin koskettavat erilaiset asiat. Miksi jotkin sanat puhuttelevat, miksi toiset eivät?

”Yleisesti ottaen sanoitukset puhuttelevat silloin, kun ne koskettavat omaa ajatusmaailmaa tai elämää”, vastaavat bändin neljä miestä yhdestä suusta. ”Jos esimerkiksi kappaleessa lauletaan, että punajuuri maistuu hyvälle, eikä kuulija pidä sen mausta, hänen on huomattavasti vaikeampi samaistua tekstiin.”

Tämän raikasta ja tarttuvaa, kitarapainotteista pop-rockia soittavan bändin tarkoitus on kertoa kristinuskosta jokaiselle ihmiselle elämänläheisten sanoitusten kautta. Yhtyeen jokaisella jäsenellä itsellään on oma henkilökohtainen usko Jeesukseen. Kristillinen usko näkyy heidän jokapäiväisessä elämässään, johon mahtuu musiikin lisäksi kullakin joko opiskelua tai työntekoa. Bändin jäsenillä on myös mielenkiintoisia harrastuksia, kuten autokuume ja liitännäisoireet, elokuvat ja monenlainen urheilu.

Suurin osa Teon sanoituksista on kitaristi Valtteri Huovisen käsialaa. Ne puhuvat useinkin syvällisesti siitä, miten ihminen on eksyksissä tai ihmeissään omasta itsestään ja tarkoituksestaan. Heidän vuonna 2007 valmistuneelta demoltaan löytyy kappale nimeltä /Driftwood/, joka alkaa sanoilla: ”/What am I and what I’m gonna be / that’s the question inside of me/.” Laulajan epätoivon ja paremman maailman etsimisen keskellä kappaleen lopussa kuitenkin todetaan voimallisesti: ”…/your grace and mercy are the reasons to stay/.”

Sanoituksillaan he pääsevät lähelle elämän myrskyjen keskellä kamppailevia nuoria, mutta koska keikoilla näkee myös paljon kaikenikäisiä ihmisiä, bändi toivoo, että jokaiselle jäisi jotain ajateltavaa kappaleista. Uskovaa ihmistä heidän mielestään koskettaa erityisesti se, että sanoitusten kautta saa valoa elämään. Pimeä syksy koittaa, ja valoa tarvitaan. Parasta on, että Jeesuksen valo loistaa kaikkein kirkkaimmin! Lopuksi Teo toivottaa tulevalle festariyleisölle hyvää syksyä:

”Nauttikaa syksyn kauniista väreistä ja nähdään keikalla!”

Elisa Huovinen

www.teoband.com

Käsikirjoitus lyhytelokuvaan, jossa päähenkilöinä Maata Näkyvissä -festareiden talkoolaiset.

Roolihenkilöt:
4 vastuuhenkilöä
Tiina-talkoolainen
Pekka-talkoolainen
Elli-talkoolainen
Festarivieras
2 järjestyksenvalvojaa
2 majoitusvalvojaa

Tarinan lähtökohta ja juonen pääsisältö:
Vuoden 2009 Maata Näkyvissä -festarit lähestyvät. Festarit tarvitsevat toteutuakseen valtavan määrän talkoolaisia, joita vastuuhenkilöt syksyn kuluessa kuumeisesti rekrytoivat. Leffa sisältää kohtauksia festareilta talkoolaisten näkökulmasta.

Kohtaus 1
Paikkana pieni kokoushuone. Paikalla festareiden eri alojen vastuuhenkilöitä pitämässä palaveria.

Vastuuhenkilö 1: Voi, meillä tarvittaisiin vielä väkeä ruuanjakoon: innokkaita ja reippaita ruoanjakajia! Meillähän työvuorot eivät ole kovin pitkiä, vain noin kolme tuntia kerrallaan. Ja työstä saa palkaksi konserttilippuja tai alennusta paketeista.
Vastuuhenkilö 2: Niin. Meiltä taas puuttuu talkoolaisia majoituksenvalvonnasta. Nyt olisi tarvetta vastuuntuntoisille ja täysi-ikäisille tyypeille. Ja hommasta saa vielä koko viikonloppupaketin palkaksi.
Vastuuhenkilö 3: Joo. Meillä tarvitaan myös täysi-ikäisiä tyyppejä järjestyksenvalvontaan. Tästäkin hommasta saa palkaksi ilmaisen pääsyn kaikkiin konsertteihin.
Vastuuhenkilö 4: Meillä taas talkoohommaan ei ole mitään ikärajaa. Nyt tarvittaisiin vain paljon iloisia ja reippaita nuoria vastaanottamaan festareille saapuvia seurisporukoita. Infotiimihommista saa myös palkaksi erilaisia alennuksia festarilippuihin ja paketteihin.

Kohtaus 2
Paikkana Turun Messukeskuksen piha, perjantai-ilta. Iloiset infotiimiläiset ovat vastaanottamassa festarivieraita.

Tiina-talkoolainen: Tää on kyllä niin siistiä olla täällä vastaanottamassa näitä festareille tulevia tyyppejä.
Pekka-talkoolainen: Joo! Näkee mistä päin Suomea ja ketä kaikkia ihmisiä tänne oikein tulee. Paljon kyllä on porukkaa tulossa.
Tiina-talkoolainen: Hei! Tuolta tulee taas pari bussia. Mä menen vastaanottamaan vaikka ton ekan, vien niille nämä laput ja toivotan tervetulleiksi. Mene sä ottamaan toi seuraava bussi vastaan.
Pekka-talkoolainen: Sopii! Toi mun bussi näyttääkin tulevan Oulusta asti.

Kohtaus 3
Paikkana Messukeskuksen B-halli aamupala-aikaan. Valtava määrä festarivieraita jonottaa ruokaa, ruuanjakajat ovat täydessä työn touhussa.

Elli-talkoolainen: Huomenta! Haluutsä makkaraa ja juustoa leivän päälle?
Festarivieras: Mä otan vaa makkaraa kiitos.
Elli-talkoolainen: Sitten täs ois vielä tätä puuroa. Minkä verran sä haluat?
Festari-vieras: Joo toi on hyvän verran. Lähtipä aamu ilosesti käyntiin, kun te ootte täällä niin pirteenä toivottamassa hyvää huomenta!

Kohtaus 4
Paikkana talkoolaisten lepotila, 2 järjestyksenvalvojaa iltapalalla pitämässä taukoa.

Järjestyksenvalvoja 1: On kyllä ollu hyvät festarit!
Järjestyksenvalvoja 2: Joo niin on. Mä oon ekaa kertaa täällä järjestyksenvalvojana. Hyvinhän täällä porukka osaa käyttäytyä, onneksi.
Järjestyksenvalvoja 1: Totta. Mä oon täällä nyt toista kertaa järkkärinä. Kiirettähän täällä välillä pitää, mutta mun mielestä on ihan huippua, että vaikka tässä on töissä, niin silti on koko ajan mukana siellä missä tapahtuu.
Järjestyksenvalvoja 2: Niinpä. Mäkin kyllä ajattelin tulla ensi vuonna uudelleen!

Kohtaus 5
Paikkana majoituskoulu lauantai-iltana puolenyön jälkeen. Jumppasalissa alkaa olla hiljaista, kun ihmiset nukkuvat. Majoitusvalvojat juttelevat hiljaa aulassa.

Majoitusvalvoja 1: Nyt taitaa viimeisetkin majoittujat olla pikkuhiljaa nukkumassa. Vähän muakin väsyttää, mutta yllättävän vähän. Kävin päivällä hetken nukkumassa.
Majoitusvalvoja 2: Mäkin nukuin päivällä hetken, mutta en mä kovin kauaa malttanut. Tässä hommassa on kyllä se kiva, että pääsee päivällä sitten just niihin konsertteihin kun haluaa, kun ei ole töissä kiinni kuin öisin.
Majoitusvalvoja 1: Niinpä!

Elokuvan päätös:
Festarit ovat onnellisesti takana. Sadat talkoolaiset antoivat panoksensa, ja festarit onnistuivat loistavasti. Lopputeksteihin kiitokset talkoolaisille ja Taivaan Isälle.

***********************************

HUOM! HUOM! ROOLIHENKILÖITÄ KAIVATAAN!
Valitse itsellesi sopiva rooli ja tule mukaan toteuttamaan tämän elokuvakäsikirjoituksen onnellinen loppu ilmoittautumalla talkootöihin Maata Näkyvissä -festareille. Sinua tarvitaan!

Mikäli innostuit käsikirjoittamaan ja toteuttamaan oman leffan, tule ja osallistu Maata Näkyvissä -festareiden leffaskabaan. Lisätietoa täältä.

1. Nimeni ja mistä se on tullut:
Saraste. Se vaan on, ei se ole tullut oikein mistään.

2. Kotipaikkani:
Koko Suomi ja kohta vähän Saksakin.

3. Kotisivujeni osoite:
www.saraste.net
myspace.com/sarasterocks

4. Kokoonpanoni:
Samppa Luomaranta – laulu ja kitara
Lauri Halme – kitara
Antti Koskenniemi – koskettimet
Jaakko Luomaranta – basso
Miika Luomaranta – rummut

5. Ikäni:
Nelisen vuotta. Ollaan siis päiväkoti-iässä!

6. Hiusteni väri:
Maantienruskea.

7. Silmieni väri:
Taivaansininen.

8. Sisarusbändini:
Park 7. Ihania poikia ja kovia soittamaan rokkia!

9. Treenikämppäni sijaitsee:
Niin syvällä maan alla, että ollaan varmaan lähempänä maapallon keskipistettä kuin pintaa. Ja siksi se on aika huonosti ilmastoitu.

10: Genreni on:
Erityisen energinen rock.

11. Lempibiisimme ovat:
Celine Dionin My Heart Will Go On iskee koska tahansa ja missä tahansa.

12. Kuuntelen mieluiten:
Hyviä vitsejä. Näihin on erikoistunut erityisesti basistimme.

13. Paras raamatunkohta:
Oikeastaan mahdoton sanoa yhtä kohtaa, joka olisi paras. Niitä on niin paljon!

14. Festareilla aion:
Kuunnella hyviä bändejä ja puhujia, tavata ystäviä, ihailla uljaita roskakuskeja ja omalla keikalla räjäyttää tunnelman kattoon Messukeskuksessa.

15. Olen olemassa koska:
Moni sydän kaipaa kuulla ilosanomaa rakastavasta Jumalasta. Rock on uskoaksemme yksi keino viedä tätä viestiä eteenpäin.

16. Parasta syksyssä on:
Sade, myrskytuuli, pimeät illat ja Maata näkyvissä -festarit.

17. Parhainta minussa on:
Jaa-a. Vaikea sanoa. Tulkaapa keikalle ottamaan selvää!

18. Jumala on tärkeä koska:
Ilman Jumalaa ei olisi mitään. Hän kun on kaiken alku ja loppu. Tärkeä ei taida olla riittävän voimakas sana kuvaamaan Jumalan tärkeyttä.

19. Minulle Ihmeellinen päivä olisi:
Monikin päivä on ihmeellinen. Usein niihin liittyy ystävien seuraa, hyvää ruokaa eikä ollenkaan töitä tai opiskelua.

20. Nettisivujen lukijoille haluamme sanoa:
Hauskaa syksyä, nähdään festarilauantaina Messukeskuksessa ensimmäisessä Gospelkaivoksessa!

Maitomies, pankkiiri, raksamies, maalari, ikkunanpesijä, luennoitsija, opettaja, nuorisotyöntekijä, huoltoaseman kassamies ja baarimikko. Kaiken tämän kokenut Michael Parker on nykyään Herran kutsuma pastori. Hän tulee Australiasta, on aviomies ja viiden lapsen isä ja seuraa koko sydämestänsä Jeesusta.

Michael kasvoi maalla 6-henkisessä perheessä. Vanhempien riidat, avioero ja väkivaltaisuus ajoivat hänet muuttamaan pois kotoa. Hän päätyi asumaan kristityn perheen kanssa, ja 18-vuotiaana hän löysi tiensä pieneen luterilaiseen kirkkoon, jossa hän tapasi myös tulevan vaimonsa. Tässä kirkossa Michael kohtasi Jumalan armon ja rakkauden, ja sai selkeän kutsun kertoa ihmeellisestä rakkaudesta muillekin. Hänet kastettiin, ja siitä saakka hän on saanut kasvaa elävässä suhteessa Jumalaan.

Nyt Michael on ollut naimisissa 31 vuotta ja hänellä on 5 lasta ja 2 lastenlasta. Hän toimii Australian luterilaisen kirkon pastorina ja perustaa uusia seurakuntia. Lisäksi hän toimii rehtorina erityiskoulussa, jossa hän saa myös julistaa evankeliumia. Tällä hetkellä perheen elämä on rauhallista ja onnellista, mutta tässä ei oltaisi ilman koettelemuksia. Michaelin mukaan juuri vaikeimmat ajat ovat olleet kaikkein tärkeimpiä: ”Saimme vaimoni kanssa luopua kaikesta, mutta kasvaa sitäkin lähemmäs Jumalaa ja löytää hänen ovensa evankeliumin työhön.”

Suhde Jeesukseen on koko Michaelin elämän perusta. Hän on yhtä innoissaan Jeesuksesta kuin silloin, kun hän antoi elämänsä Jeesukselle. Hän tuntee Jeesuksen kanssaan kaikkialla, opettamassa ja johdattamassa. Yleensä hän vain kuuntelee, mitä Jeesuksella on sanottavana, ja kun hän tottelee, sitä seuraa aina siunaus. ”Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän ymmärrän Jumalan uskollisuutta, sitä uskollisemmaksi minäkin uskon tulevani.” Michael toteaa.

Palkitsevinta Michaelin työssä on ollut mennä baareihin bändin, evankelistojen ja esirukoustiimin kanssa, ja nähdä muutosta ihmisten elämässä. Hän on myös saanut nähdä, miten ihmeellinen voima rukouksella on: ”Rukous on Jumalan kutsumista meidän elämäämme. Ja se muuttaa elämiä!”

Omasta seurakunnastaan Michael kertoo onnellisena: “Rakastan pientä kirkkoamme! Se aloitti unelmalla tuhannen ihmisen seurakunnasta, ja nyt se on tuhannen muiston seurakunta. Olemme enemmänkin porukka, joka tekee yhdessä lähetystyötä kuin uskonnollinen ryhmä. Jokainen tekee oman osansa uskollisesti. Jollakin tavalla kirkkomme muistuttaa apostolien alkuseurakuntia; pieniä kotiyhteisöjä, jotka tekevät hyvää oman kotikaupunkinsa keskellä.”

Marraskuussa Michael on tulossa ensimmäistä kertaa Suomeen. Hän on aivan innoissaan, ja odottaa erityisesti tapaavansa vanhoja oppilaitaan ja näkevänsä, miten seurakunta elää Suomessa. Kun kysyn, mitä hän aikoo kertoa suomalaisille tullessaan, hän innostuu: ”Jumala rakastaa meitä ja kutsuu meitä olemaan siunaukseksi toisten elämässä. Anteeksiannon voima on Jumalan suurin lahja. Se vapauttaa sekä antajan että saajan.”

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tällä Jumalan miehellä on sanottavana meille festareilla. Hän on todella elänyt Jumalan kanssa ja nähnyt paljon.

Katariina Laato

Ihmeellinen päivä oli päättymässä. Päivä, joka alkoi valvotun yön jälkeen tuskaisena ja harmaana päättyi iloon, jossa kaikki maailman värit sekoittuvat helpottuneeseen riemuun. Minä kelpaan sittenkin!

Useampi vuosi seurakunnassa oli vierähtänyt suurien taakkojen alla. Tulin uskoon 13-vuotiaana. Nuoren seurakunnan toimintaan lähtiessäni ajattelin, että kasvan ja muutun todella hyväksi, tehokkaaksi ja puhtaaksi kristityksi. Kaikki ei mennyt tässäkään tarinassa niin kuin elokuvissa. Epäonnistumiset seurasivat toistuvasti, ja 17-vuotiaana olin valmis luovuttamaan ja jättämään koko uskontien taakseni. En pystynyt enkä osannut olla oikea Taivaantien tallaaja. Vaikka kuinka yritin, niin aina meni pieleen.

Eräänä keväisenä päivänä marssin kokonaan valvotun yön jälkeen nuorisotyönohjaajan luokse ja sanoin, etten tule enää nuorteniltoihin: ”Olen yrittänyt parhaani, mutta en osaa, enkä pysty. Minua ei kukaan rakasta ja Jumala kaikkein vähiten tällaisesta luuserista välittää.” Nuorisotyönohjaajamme Risto antoi ihmeellisen neuvon: ”Siinä se uskossa elämisen juju onkin. Älä yritä, vaan ole Jumalan käsivarrella! Lopeta oma yrittäminen.” Ohje tuntui huonolta, mutta muutakaan en pystynyt.

Yhteisen rukouksen jälkeen kotiin lähti entinen omaan suoritukseen tähtäävä täydelliseksi kristityksi pyrkinyt nuorimies. Tilalle oli tullut Jumalan armoon luottava syntinen tyyppi, joka oli saanut armon. Armahdettuna oli silloin hyvä kulkea, ja nyt melkein 30 vuotta myöhemmin se on edelleen viimeinen asia, jonka elämästäni antaisin pois.

Siunattua ja armokeskeistä syksyä Sinulle!

Mistä on Turkuhallin tunnelma tehty? Sinusta, minusta ja kymmenentuhannen festariystävän meiningistä. Sunnuntai-iltapäivän humussa koko kansa kulkee samoissa askelkuvioissa G-Poweredin johdolla. Zekkaa Pohjoismaiden suurimman tanssikoulun musavideo ja ohjeet tanssiaskeliin!

Opettele biisin kertosäkeistö ja tanssiaskeleet etukäteen ja ole mukana nostamassa tunnelmaa Pohjoismaiden taatusti suurimmassa tanssikoulussa!

kohtiunelmaa.wordpress.com

Nettitoimituksen Samuli kertoo armeijakuulumisiaan:

13.7.2009 oli synkkä ja myrskyinen päivä. Ilma oli kirkas ja aurinko paistoi. Synkkyys johtui siitä, että varusmiespalvelukseni alkoi Porin prikaatissa Säkylässä. Nyt kun kuusi viikkoa on takana, voin sanoa, että ei se ihan hirveetä ole ollut. Parasta intissä on, tottakai, lomille pääsy, mutta nukkuminen ja syöminen on myös kivaa.

Ihan aluksi en paljoa puhunut uskosta. Eräänä sunnuntaina Gideonit tulivat jakamaan meille siniset kirjat, missä on Uusi testamentti, Psalmit ja Sananlaskut. Puolet tuvastani ei saanut näitä kirjoja, koska he eivät kuuluneet kirkkoon. Se on surullista, sillä Jumalan Sana tekee hyvää kaikille ihmisille. Kerran kävi minullakin mielessä erota kirkosta, kun jouduttiin seisoskelemaan hiostavan kuumalla Porilaisaukiolla ainaki tunti paikallaan kenttähartauden takia. Pitää kuitenki muistaa, että uskovan elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista.

Meillä on armeijassa kaikenmaailman leirejä, monen kilometrin jalkamarsseja sun muuta tylsää. Niiden aikana on paljon taukoja, ja sillon olen lukenu tuota pientä ja kätevää kirjaa. Se on herättänyt monenlaisia reaktioita ihmisissä. Eräs henkilö yritti polttaa puolikkaan Raamattuni sytkärillä. Toinen käski minun valehdella, että luen jotain muuta kuin Jumalan Sanaa, jotta hänen ei tarvitsisi vetää minua turpaan. Onneksi kumpikaan näistä henkilöistä ei toteuttanut uhkaustaan. Kun luottaa Jumalaan niin on hyvin menee, vaikka joutuiski vähän kärsimään.

Armeijassa hengellinen työ on hoidettu mielestäni hyvin. Koska tahansa saa mennä puhumaan sotilaspastoreille. Olen tosi kiitollinen Gideoneille, jotka jakoivat Uuden testamentin, Psalmit ja Sananlaskut. Jumalan sana on hyvää ruokaa, jonka avulla jaksaa marssia ja elää Säkylän kauniissa maisemissa.

Evankeliumissa Matteuksen mukaan sanotaan: “Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."” Jos ei kuule Jumalan Sanaa säännöllisesti, eikä saa ravintoa, niin kuolee hengellisesti. Siksi on tosi tärkeää, että armeijassa minulla on Jumalan sana, mitä voin aina lukea.

Muistakaa siellä siviilissäkin lukea Jumalan sanaa!

Nyt se alkaa! Festarisesonki on täällä! Tänä vuonna Maata Näkyvissä -festareilla nähdään 70-luvun glamouria, korkeapohjaisia kenkiä ja rohkeita yhdistelmiä. Muotiasiantuntijamme Kathir Laudatur esittelee vaatekappaleita, jotka saavat sinut loistamaan marraskuisena viikonloppuna. Näitä ilman et voi olla! Apunaan hänellä on kuuluisa supermalli Maikela Roomalainen.

1. Festareiden ykkösjuttu on tänä vuonna seiskarilook. Puolipitkät kokomittaiset hameet, joissa on navan kohdalla vyö, täyttävät Turkuhallin. Laudatur kommentoi: ”Odotan jännityksellä, mitä erilaisia kuoseja käytävillä tullaan näkemään. Ehdoton suosikkini on pallokuvio; se korostaa ihmisen pään pyöreyttä, mikä on nyt uusinta hottia!”

2. Viikonlopun uusi tulokas on tonnikasisatanen hattu. Laudatur: ”Näitä tullaan ehkä näkemään vähemmän. Festareihin mennessä levikki ei todennäköisesti ole yltänyt pohjoisimpiin kaupunkeihin. Kollegani Kemijärveltä tosin yrittää saada yhteistilausta Pariisista, mutta katsotaan kuinka käy. Nämä tonnikasisataset ovat aika arvokkaita.”

3. Tänä vuonna myös korkeat korot pääsevät estradille. ”Viime vuosina muotitiimimme on saanut paljon palautetta siitä, että pienet tytöt eivät näe esiintyjiä kunnolla. Keväällä pidimme kriisikokouksen ja aivoriihen. Päädyimme kehittämään uudenlaisia extra-korkeita kenkiä lyhyille vieraillemme. Tämä varmasti mullistaa koko festarit! Kuvassa näemme erityisen suosikkikenkäni, joka sopii mainioisti myös seiskarihameen kanssa.” Laudatur kertoo.

4. Jos tämä kaikki tuntuu tavoittamattomalta ja liian kalliilta, on nuorempi muotiassistenttimme Mikael Aprobatur löytänyt myös sinulle jotakin päällepantavaa. ”Fashion is my passion” on Aprobaturin tunnussana. Tämä herra on jo monet vuodet kiertänyt festareita ja tarkkaillut muoti-ilmiöitä. Aprobatur kertoo: ”Joka vuosi näen epätoivoisia yrityksiä loistaa joukon keskellä. Viime vuonna minut kuitenkin pysäytti eräs tyttö, jonka kanssa juttelin. Hän aivan sädehti, hänestä paistoi ilo ja rakkaus ja onni. Ihmettelin, miten se oli mahdollista, kun tytöllä oli yllään tavalliset farkut. Tyttö sanoi minulle: ”Olen pukenut Kristuksen ylleni.” Samassa näin, miten rumat ja mitättömät vaatteet itselläni oli päällä. Aavistin, että tämä valkea vaate maksaisi maltaita. Mutta tyttö sanoi: ”Jos uskot, saat pukea Kristuksen päällesi ilmaiseksi. Enää et elä sinä, vaan Kristus sinussa.”

Tämä muutti Aprobaturin elämän. Kaukoputki kääntyi muoti-ilmiöistä Kristukseen, joka on iäti kestävä, kirkas ja loistava Kuningas. Tunnussanakin vaihtui: ”Christ is my passion.” Laudaturkin, vaikkakin innoissaan uusista hatuista ja kengistä, toteaa: ”Kristus on ehdoton must. Kaikkiein korkapohjaisinkin kenkä katoaa, mutta Kristus kestää ja loistaa iäti. Häntä ilman et voi olla!”

”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus.” Room. 13:14

Katariina Laato

Karkkugospel, kesäkuun ensimmäinen tapahtuma, antoi mahdollisuuden tavata muutamia Maata Näkyvissä -festareiden esiintyjiä ja työntekijöitä. Konserteissa soittivat muun muassa festarilauantain gospelkaivoksissa esiintyvät Saraste ja kls. Vaikkei aurinko paistanutkaan, sai evankeliumia julistava musiikki valaista ja täyttää Karkun rantaa aina keskipäivästä iltamyöhään saakka.

Festareilla esiintyviä nimiä löytyi Karkun lavalta myös HB, The Road ja Aurum. Bändeillä työt eivät tunnu hellittävän kesäksi, sillä koululaisten lomat, eloon puhjennut luonto ja auringonpaiste tuovat mukanaan paljon kristillisiä kesätapahtumia, joille kaivataan esiintyjiä. Aurum esiintyy mm. juhannuksena Johannesfestareilla Kouvolassa, The Road ja Saraste Kristiinankaupungissa evankeliumijuhlilla viikkoa myöhemmin ja kls. heinäkuun lopulla Ryttylässä Life '09 -tapahtumassa.

Yhtyeiden työnteko saa voimansa kesälläkin siitä silkasta ilosta, joka syntyy, kun saa julistaa Herran totuutta ja rakkautta. The Road -yhtyeen kosketinsoittaja Jussi Pyysalo totesi Karkkugospel-keikan jälkeen: "Tässä hommassa on tärkeintä se, että Jeesuksen ilo paistaa soittajista ja näkyy lavalta kuulijoille, teki bändi sitten minkälaista musiikkia tahansa."

Karkkugospelin ihmisjoukosta onnistuin löytämään myös Maata Näkyvissä -projektipäällikön, Anne Vähätalon. Hän oli paikalla rippikouluporukan kanssa ja ilo loisti hänenkin kasvoistaan.  Kyselin Annelta kuulumisia: luvassa on leppoisa kesä ja pitkä loma.

Rippikouluryhmien kanssa paikalle oli saapunut myös muutamia festaripuhujia, kuten Timo Nisula, Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen ja festarilauantain Kysy mitä vaan -studiota Päivi Niemen kanssa vetävä Erkki Koskenniemi. Näillä puhujilla riittää bändien tavoin paljon julistustyötä vielä ennen Maata Näkyvissä -festareita, mutta kenties kesäloman viettämiselle löytyy myös aikaa. Erkki Koskenniemi aikoo muun muassa viettää aikaa Turun saaristossa veneilemässä.

Myös Päivi Niemi oli saapunut Karkkugospeliin puhumaan. Hänen sanansa pureutuvat nuoreen yleisöön aina tehokkaasti, ja ne ovat täynnä Jeesuksen hellyyttä. Puheen kokonaisvaltainen ajatuslanka sukeltautui syvälle kuulijan sydämeen: saamme uppoutua Jeesuksen armoon ja antaa sen hoitaa itseämme päivittäin.

Kesä saapuu, mutta Herran sana hoitaa yhä edelleen niitä, jotka sitä haluavat kuulla. Festarit häämöttävät vielä kaukana edessä, ja siksi nettitoimituskin jää hetkeksi tauolle. Toivotamme kaikille lukijoille aurinkoista kesää ja Jeesuksen varjelusta kesäpuuhiin!

Elisa Huovinen

Kesäkuu alkoi ja kesä siis saapui keskellemme aurinkoisena ja lämpimänä, Luojan kauneutta täynnä. Kannattaa muistaa käyttää aurinkovoidetta, levätä riittävästi ja juoda niin paljon, ettei menehdy nestehukkaan. Tämänhän me kaikki tiedämme, mutta kesään sisältyy paljon muutakin kuin yleismaailmallisia vinkkejä. Nyt on nimittäin se aika vuodesta, kun on aikaa hoitaa uskoansa, mieltänsä ja sieluansa. Raamatunlukemisen ja rukouksen lisäksi uskonelämää voi hoitaa erinäisissä kesätapahtumissa ympäri Suomea. Gospel soi ja kuuluu tänä kesänä muun muassa Karkussa, Kouvolassa ja Kristiinankaupungissa.

Karkkugospel
Tämä tapahtuma aloittaa kesän Karkun evankelisen opiston upealla rantakentällä. 6.6. kannattaa siis pakata autoon vanha retkihuopa, vesipullo, vähän eväitä ja aurinkohattu ja asettua Karkun rannalle kuuntelemaan lavalla esiintyviä upeita artisteja; paikalle saapuvat mm. Päivi Niemi, The Road, Olli Helenius ja HB ja illalla kokoonnutaan yhteiseen riemumessuun opistolle. Tapahtuma alkaa kello 12 ja se on täysin ilmainen. Ja jos eväät sattuvat unohtumaan kotiin, rannalla on kioski pikkupurtavan ostamista varten.

Johannesfestarit
Juhannusjuhlaa pääsee tänä kesänä viettämään Kouvolaan. Tapahtuma kestää kaksi päivää; 19.–20.6. Hietoinrannan leirikeskuksessa kuullaan Aurumia, G-Poweredia ja Mikko Goes to Heaven -yhtyettä. Tapahtuma alkaa perjantaina kello 14, ja konserttien lisäksi se sisältää aktiviteetteja ja Sanan syvempää tutkimista tarjoavia pajoja. Nyt kannattaa nopeasti ilmoittautua, sillä majoituspaikat menevät kuin kuumille kiville. Telttapaikkoja on kuitenkin runsaasti!

Evankeliumijuhlat
Kesäkuun lopulla 26.–28.6. Kristiinankaupunki pakkautuu täyteen tuhansia ihmisiä ympäri Suomea. Paikalle saapuu nuoria, lapsia, aikuisia ja vanhempaa väkeä yhteiseen ilojuhlaan. Nuorten ohjelma alkaa perjantaina kello 19. Mukana menossa ovat sinä päivänä mm. Norman ja On C. Lauantaina nuorille tarjotaan kanavia, joissa syvennytään elämän tosiasioihin, ja myöhemmin päivällä on kuultavissa mm. Saraste, Anne Vähätalo ja HB. Sunnuntaina on luvassa messu suurella juhlakentällä.

Kesä on täynnä elämää ja toivoa! Meillä on mahdollisuus nähdä ystäviämme eri puolilla Suomea ja kuulla Jumalan sanaa. Jeesus on kanssamme joka hetki!

Elisa Huovinen

Tiesitkö, että festareilla jaetaan yhden viikonlopun aikana suunnilleen 96 300 juustosiivua? Jos yksi ihminen söisi nämä kaikki juustosiivut, hän saisi popsia yli 260 siivua päivässä, ja siltikin juustoa riittäisi koko vuodeksi. Onneksi festareilla juustosiivuja on nauttimassa suurin osa yli 11 000-päisestä festarijoukosta.  Ruoan ja tietysti musiikin lisäksi näin suuren joukon tapahtuman  järjestämiseen tarvitaan mitä moninaisimpia asioita. Vai olisitko arvannut, että festarien inventaariolistasta löytyy vaikkapa 68 ämpäriä tai 1 lasten kylpyamme?

Ensimmäiset festarit olivat 25 vuotta sitten, ne toteutettiin 17-vuotiaana kuolleen Timo-pojan muistoksi. Muistojuhlassa oli tuolloin, vuonna 1985, noin 120 nuorta. Vuosien myötä festarit ovat saaneet kasvaa Pohjoismaiden suurimmaksi kristilliseksi festaritapahtumaksi. Nykyisin festarit kokoavat festarivieraita, yli 11 000, eri puolilta Suomea

Tänä vuonna festareilla musiikista saadaan nauttia 14 konsertissa. Jumalanpalveluksia viikonloppuun mahtuu 2, workshopeja 3 ja studioita jopa 16. Festareilla saamme pysähtyä palveltaviksi, Taivaan Isän syliin, ilosanoman hoidettaviksi. Meitä palvelevat myös suuri kristittyjen muusikoiden, artistien ja puhujien joukko sekä  ne jopa yli 1000 vapaaehtoista työntekijää, jotka osallistuvat festareiden järjestelyihin, kuten ruoanjakoon tai järjestyksenvalvontaan.

Ja tämä kaikki yhden vuoksi ja yksi kaikkien puolesta. Festareilla on monta tuhatta jäsentä ja yksi pää. Voikin sanoa, että olemme yhtä suurta seurakuntaa, jonka pää on Kristus. Kaikilla festarikävijöillä on tapahtumassa oma paikkansa, ja kuten joku ehkä muistaa kuulleensa takavuosina festaripuheessa, umpilisäkkeitä tai liikavarpaita ei ole – ei Kristuksen seurakunnassa, eikä festareillakaan. Tervetuloa lukuisaan joukkoomme!

Maria Lehtonen

Mietimme pieninä kaverini kanssa, millaisen miehen kanssa haluaisimme mennä naimisiin. Listan hännille päätyi nopeasti pelle. Toisaalta suureksi suosikiksi nousi merirosvo. Nyt kun olen keskustellut elämäni ensimmäisen pellen kanssa, taitavat merirosvo ja pelle vaihtaa reilusti paikkaa.

Kyseinen pelle on nimeltään Klaus Kreischer, ja hän on tulossa esiintymään Maata Näkyvissä -festareille 2009. Tämä mielenkiintoinen mies on naimisissa, kahden lapsen isä ja harrastaa politiikkaa ja riippuliitoa.

Klaus vietti lapsuutensa Afrikassa. Kymmenen vuotta hän kiersi sirkuksen kanssa, sitten asettui Itävaltaan, lopulta Saksaan. 12-vuotiaana Klaus sai oppia tuntemaan Jeesuksen. Hän vain tiesi sisällään, että Jeesuksen seuraaminen olisi oikea päätös. Siitä seurasi outoja ja jännittäviä aikoja ja tapahtumia, ja Klaus sai oppia, ettei selviä mistään ilman Jeesusta.

Nykyään Klaus kiertää lähinnä Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa esiintymässä miimikkona ja pellenä. Perheen vuoksi hän on jättänyt maailman kiertämisen ja pitäytyy lähinnä saksaapuhuvissa naapurimaissa. Festareilla hän esiintyy teatterilavalla, ja tänä vuonna on mukana myös hänen pieni tytärensä – joka esiintyy myös!

Kutsu miimikoksi tuli kirjallisena suoraan Jumalalta. Klaus rukoili ja kysyi Jumalalta, mitä työtä Hän haluaisi tämän tekevän. Hän avasi Raamatun ja osui Jesajan kirjan kohtaan, jossa puhuttiin Jumalan ajatusten kertomisesta ihmisille ilman sanoja. Klaus koki selvästi, että Jumala kutsui hänet tähän työhön: kertomaan ilman sanoja, mitä Jumala hänen elämässään teki.

Yksi tärkeimpiä asioita, joita Klaus on Jeesuksen kanssa oppinut, on olla oma itsensä ja nauttia siitä. Hän on saanut oppia pois vertailusta, alemmuuden tunteesta ja suorittamisesta. Vähitellen hän oppi näkemään, että on erilainen ja ainutlaatuinen, ja Jumala tuntee hänet kokonaan. Suhde Jumalan kanssa on vain hänen ja Jumalan välinen, eikä siihen liity kukaan muu; eivät rituaalit, tai ihmisten ja kirkon odotukset. Tämä rentoutti Klausia suunnattomasti, ja nyt hän voi rauhassa nauttia ajasta ja seikkailuista Jumalan kanssa.

Identiteetin löytäminen on ollut tärkeää myös Klausin työssä. Joskus hän saa nähdä, miten Jumala ihmeellisillä tavoilla koskettaa ihmisiä hänen työnsä kautta. Usein sitä ei näe. Silloin on tärkeää, että sydän on kiinni Jumalassa: Jumala tekee työn, ihminen ei itse pysty muuttamaan ketään. Lavalla ollessaan hän aina ajattelee olevansa siellä Jeesuksen kanssa. Meni sitten hyvin tai huonosti, se on Jeesuksen vastuulla. Ja tärkeintä on oleminen, ei tekeminen – Jumala rakastaa häntä siksi mitä hän on, ei siksi mitä hän tekee.

Klaus on ollut Suomessa pari kertaa aikaisemmin. Joka kerta hänelle on tullut mieleen Suomeen muuttaminen. Suomalaisissa hän ihailee avoimuutta, kuuntelemista, fiksuutta, järjestelmällisyyttä ja joustavuutta. Hän on todella innoissaan, kun pääsee tänne taas, Jumalan armosta. Pari vuotta sitten parin sadan kilon ovi kaatui hänen päälleen, ja on ihme, että hän pääsee taas esiintymään. Erityisesti hän halusi lähettää terveisiä Suomen nuorille: pitäkää hauskaa, nauttikaa ystävistänne, erityisesti Jeesuksesta ja ajasta Hänen kanssaan! Marraskuussa nähdään!

Daniel S. Diego & New Shoes on iloista musiikkia soittava yhtye Suomen länsirannikolta. Viime tuotantokaudella Idolssissa käväissyt yhtyeen keulahahmo Daniel S. Diego sanoo heidän musiikkinsa olevan Jumalan palvomista. Tähän viittaa myös heidän nimensä:
“Nimi New Shoes johtuu siitä, että bändin nimeä on vaikea keksiä”, Daniel naurahtaa. “Se on sama juttu Jumalan kanssa. Joka päivä hän luo meidät uudeksi.”

Danielin lisäksi bändissä soittaa koskettimia hänen veljensä Lennart Sandgren, rumpuja paukuttaa Jakob West, bassoa pomputtaa Rasmus F. Forsman ja taustalaulajina toimii hänen tyttöystävänsä Camilla Hansson sekä Sara S. Diego. “Meillä ei ole vakituista kitaristia,” Daniel kertoo. “Musiikkimme on iloista ja energista. Menemme suoraan asiaan emmekä kiertele. En pysty sanomaan, että se olisi jotain tiettyä tyyliä. Otamme vaikutteita funkista, hip hopista ja vaikka mistä!” Daniel kuvailee bändinsä musiikkia.

He säveltävät musiikkinsa yhdessä. Daniel kertoo, että kirjoittaa sanoituksia kaikista tärkeistä asioista. Sitten he kokoontuvat bändin kanssa ja keksivät musiikin sanoihin. “Musiikin on oltava hyvää. Hienoa lahjaa ei kuulu paketoida surkeaan pakettiin ja siksi luomme sanoitusten päälle mahdollisimman hyvän kappaleen. Me kaikki olemme erilaisia soittajia, mutta lopputulos kuulostaa aina tosi hyvältä.”

Daniel S. Diego & New Shoes esiintyy ensimmäistä kertaa Maata Näkyvissä -festareilla. Heidän energinen ja positiivinen musiikkinsa sopii takuulla Turkuhallin suurelle päälavalle. Daniel on iloinen eikä ota turhia paineita. Hän aikoo tehdä parhaansa ja lähettää terveisiä kaikille tuleville festarivieraille: “Pitäkää hauskaa, Jumala siunatkoon teitä!”

Samuli Laato

Maata Näkyvissä -festareiden lauantain iltakonsertissa kuullaan jälleen Atlantin valtameren toiselta puolelta saapuvaa yhtyettä. Ulkomaalainen pääesiintyjä on tänä vuonna Fireflight, alternatiivista rockia soittava kahden naisen ja kolmen miehen kokoinen poppoo.

Yhtyeen viimeinen julkaisu, Unbreakable, sisältää aiheita, joiden on mahdollista antaa jokaiselle kuulijalle jotakin. Eritoten bändin jäsenet haluavat korostaa, että ne, jotka tuntevat itsensä syytetyiksi tai masentuneiksi, voivat jälleen unelmoida, uskoa ja olla rohkeita. Kaikki, mitä tarvitaan, on vain luottamus. Juuri tästä myös nimi Unbreakable kertoo: kaikille niille, jotka ovat rikkinäisiä ja eksyksissä, on olemassa rikkumatonta toivoa ja rakkautta.

Fireflightin laulaja Dawn Richardson ottaa haastattelussa esille Johanneksen evankeliumin kahdeksannen luvun alusta kohdan, jossa lainopettajat ja fariseukset tuovat Jeesuksen eteen aviorikoksesta kiinni joutuneen naisen: ”Ihmiset olivat valmiita tappamaan hänet, mutta Jeesus puhuu naisen puolesta ja saa syyttäjät häpeämään. Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit tuo nainen? Hän tietää olevansa syyllinen, mutta onkin yhtäkkiä vapaa ja saa uuden mahdollisuuden.”

Bändin toinen naishahmo, basisti Wendy Drennen, lisää: ”Musiikkimme kertoo siitä, miten löytää voimaa pysyä vahvana ja miten ei saa antaa pelon pidättää voittamasta niitä asioita, jotka puristavat meitä otteessaan.”

Loput yhtyeen jäsenet, Justin Cox, kitara, Glenn Drennen, kitara, ja Phee Shorb, rummut, kertovat Dawnin ja Wendyn tavoin musiikkinsa pulppuavan asioita, joita he ovat itse käyneet läpi: rikkoutuneista ihmissuhteista, masentuneisuuden ansasta ja siitä vapautumisesta, yksinäisyydestä, eristäytyneisyydestä, uhmakkaasta toivosta ja uskosta. Myös bändinä he ovat yhdessä käyneet läpi vaikeita vuosia ylä- ja alamäkineen. Tämä heijastuu myös heidän musiikkiinsa: melodiset ja harmoniset jännitteet kiikkuvat vihan ja katumuksen, voiman ja haavoittuvuuden ja pelon ja uskon välillä.

”Vuodatamme kaiken toivomme, surumme, vihamme, unelmamme ja pelkomme musiikkiin”, kuvailee bändin määrätietoinen ja voimakasääninen laulajatar Dawn. ”Me tiedämme, miltä tuntuu käydä läpi vaikeita aikoja. Niin monen nuoren sydän on murtunut, ja me haluamme heidän tietävän, että on olemassa joku, joka välittää, haluaa kuunnella ja uskoo, että he ovat äärettömän arvokkaita.”

Itse asiassa musiikin ohella bändille on hyvin tärkeää luoda suhteita ihmisiin. He haluavat tavata ihmisiä ja olla heihin yhteydessä muutenkin, kuin pelkästään musiikin avulla. Myös siis Maata Näkyvissä -festareilla on odotettavissa, että he keikan jälkeen tapansa mukaan jäävät paikalle ja juttelevat kaikkien niiden kanssa, jotka tarvitsevat apua.

Marraskuun konserttia odotellessa Fireflightia voi kuunnella muun muassa osoitteissa www.fireflightrock.com ja www.myspace.com/fireflight. Ennen kuin näemme tämän yhtyeen levittämässä elinvoimaista sanomaansa, voimme yhdessä muistaa heidän sanansa ja vain luottaa siihen rikkumattomaan toivoon ja rakkauteen, Jeesukseen Kristukseen, joka pelastaa elämämme ja ohjaa meidät vaikeuksista voittoon.

Elisa Huovinen

Tervetuloa Maata Näkyvissä -festareiden uuden karheille nettisivuille!

Nettisivumme palvelevat sinua tästä lähtien aina marraskuun festariviikonloppuun saakka. Sivuiltamme löydät tarvittavat infot, ajankohtaiset uutiset ja festarikuulumiset sekä tietysti festariohjelman. Luvassa on haastatteluja, hartauksia, festaritunnelmaa ja kurkistuksia lavan taakse sekä paljon muuta jännittävää. Päivitämme sivustoa viikoittain kesälomaa lukuunottamatta.

Toteutamme festareiden nettisivut pääasiassa talkoovoimin. Sivujen graafisesta ulkoasusta vastaa Tero Ahonen ja teknisestä toteutuksesta Velipetteri Lehto. Festariuutisia toimittaa nettitoimitus, johon kuuluu Elisa Huovinen, Karoliina Kiviniemi, Katariina Laato, Samuli Laato, Maria Lehtonen, Maria Sorje ja projektisihteeri Annina Vilja. Sivuston päätoimittajana toimii projektipäällikkö Anne Vähätalo ja oikoluvusta huolehtii Satu Välikangas.

Otamme mielellämme vastaan palautetta sivujen sisällöstä, ulkoasusta ja teknisestä toteutuksesta.

Mukavia hetkiä nettisivuillamme!

Kesäinen aamu oli varmasti kauneimmillaan, avoimesta ovesta kuului toistensa päälle täysillä huutavien lintujen iso ja iloinen viserrys, kevyt tuulenhenki toi sängyn pohjalle yllättävän viileän tunteen. Väsytti, mutta silti kaikki aistit valppaina pomppasin sängystä, väänsin farkut jalkaan, paidan päälle ja kömmin pihan läpi aamupalalle. Tänään olisi se päivä, yksi elämän suurimmista: kaksi täyttä viikkoa rippikoulua oli takana ja tänään meidät konfirmoidaan.

Istuin hiljaiseen pöytään kauhomaan muroja, siinä istui myös ihastukseni Kati. Tiesimme, että kotiemme välillä olisi ainakin miljoona kilometriä. Olimme istuneet saunanportailla vierekkäin muiden touhuja seuraillen jo kolmena iltana, ja eilen olin uskaltautunut ottamaan kädestäkin kiinni. Ilta oli ollut täydellinen. Tähän riemun päivään antoi oman mausteensa iso haikeus siitä, että tämä leiriporukkamme hajautuisi pitkin ja poikin Suomea, minä Keski-Suomeen ja Kati Kainuuseen.

Pari tuntia myöhemmin seisoin jonossa mustissa housussa, valkoisessa paidassa. Kurkkuani kuristi musta rusetti. Pienessä leirikirkossa happi loppui jo synnintunnustuksen aikana. Juhlallisesti lausuimme yhteen ääneen uskontunnustuksen. Sanoimme Jeesukselle yhteen ääneen "tahdon". Sain myös maistaa ensimmäistä kertaa Jeesuksen ruumiin ja veren. Ihmeellinen hetki ja ihmeellinen päivä.

En ymmärtänyt paljoa, en tiennyt kaikkea Jeesuksen seurassa elämisestä, en osannut ulkoa Jumalan sanaa, mutta uskalsin sanoa tahdon. Tahdoin seurata Jeesusta. Konfirmaation jälkeen elämä jatkui nuoressa seurakunnassa. Tuo ilmeellinen päivä oli yksi päivä, mutta hyvin tärkeä päivä. Ihmeellinen päivä on se, kun Taivaan Isän rakkauden seurauksena ihmeellisen avara ja ääretön armo saa kirkastua. Minä uskon Jeesukseen, minä kelpaan Jumalalle!

Elä ja nauti ihmeellisistä päivistä Kaikkivaltiaan rakkauden alla. Hyvää kevättä ja kesää…  ja Maata Näkyvissä festareita!

Juha Heinonen
Sleyn nuorisotyön johtaja

Sen sisällöstä tietävät tällä hetkellä vain harvat ja valitut. Sitä on puuhailtu kaikessa hiljaisuudessa koko kevät. Se on pidetty tarkasti salaisuutena. Mutta kohta se on täällä! Vuoden 2009 festariohjelma julkaistaan vain muutaman päivän kuluttua!

Vielä muutaman päivän ajan festariohjelman sisältöä voi kuitenkin vain arvailla. Tässäpä minun arvaukseni:

1. Musiikkivalikoima tulee varmasti olemaan monipuolinen. Odotan näkeväni lavalla jälleen suomigospelin tunnetuimpia nimiä. Uskoisin sieltä löytyvän myös joitakin uusia tuttavuuksia.
2. Huhuna olen kuullut, että ulkomainen pääesiintyjä on tosi hyvä. Jännittävää!
3. Studioissa tullaan käsittelemään monenlaisia asioita uskosta ja elämästä. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
4. Teatterilavalla voisin kuvitella nähtävän taas monenmoista esittäjää, tanssijaa ja tarinankertojaa. Varmasti mielenkiintoista!
5. Maata Näkyvissä -festarit järjestetään tänä vuonna 25. kerran. Mahtaakohan juhlavuosi näkyä ohjelmassa jotenkin?

Tarkempia arvailuja voi itse kukin pohtia mielessään. Viikon päästä palataan asiaan ja tehdään yleiskatsaus festariohjelmaan. Toteutuvatko arvaukset? Millä tavalla? Onkohan ohjelmassa jotain, mitä ei osannut edes arvata? Jää nähtäväksi.

Maata Näkyvissä -festareilla on niin paljon porukkaa, että siellä on ihan mieletön fiilis. Vuosi toisensa jälkeen ei voi kuin ihmetellä sitä ihmisten määrää. Äitini, joka oli mukana järjestämässä muutamia ensimmäisiä festareita, kertoi, että niihin aikoihin ihmismäärä tuplaantui, joka festareilla ja oli ihan pakko muuttaa isompiin tiloihin. Mistä se johtui? Festareita on aina suunniteltu tosi huolella. Ohjelmassa on hyvää opetusta, hienoja konsertteja ja aina paljon kaikkea hauskaa.

Muutama vuosi sitten olin jonottamassa pääkonserttiin monen muun ihmisen ohella. Olin yksin siellä, enkä tuntenut ympäriltäni ketään. Ryhdyin sitten puhumaan takanani olleelle henkilölle, joka paljastui myöhemmin Pater Nosterin kitaristiksi! Festareilla ”julkkiksetkin” kulkevat taviksien joukossa ja heidän kanssaan pääsee juttelemaan.

Tänä vuonna ensimmäisistä festareista tulee kuluneeksi 25 vuotta. Mukaan mahtuu mieletön määrä unohtumattomia kokemuksia. Perjantai-illan messu on upea joka vuonna. Tuhannet ihmiset kokoontuvat Turkuhalliin kuulemaan Jumalan sanaa ja saamaan ehtoollisen.

Lukuisissa konserteissa gospelbändit eri puolilta Suomea ja maailmaa soittavat kappaleitaan suurella fiiliksellä. Konserteissa esiintyy myös puhujia, jotka pitävät raamattuopetuksia. Festareiden ulkomaalaiset puhujavieraat ovat olleet todella hyviä. He kertovat Jeesuksesta mielenkiintoisilla ja mitä erikoisemmilla tavoilla. Muutama vuosi sitten John Nunes meni päälavalla selälleen potkimaan ilmaa: hän esitti avutonta lammasta ja kertoi, että me olemme juuri semmoisia avuttomia lampaita.

Oon ehtiny elämäni aikana käydä monilla Maata näkyvissä festareilla ja jokainen kerta on ollu erilainen kokemus. Tänä vuonna festareista tulee taatusti taas upeat!

Samuli Laato

Istun autossa. Vieressäni ratissa istuu festareiden projektisihteeri neiti Vilja. Suuntanamme on Tuulissuon teollisuusalue, jossa festareiden varasto sijaitsee. Löydämme parkkipaikan keikkabussien seasta ja astumme sisään. Ensin vastaan tulee hyllykaupalla kaiuttimia, valoja, johtoja, telineitä ja muuta äänentoistotavaraa. Festarit jakavat saman varastorakennuksen yhdessä erään äänentoistofirman kanssa. Näitä samoja mikkejä nähdään myös festareilla.

Lopulta löydämme festarinurkkauksen. Heti ensimmäisenä isken silmäni neljään isoon ristiin – muistan ne perjantai-illan messusta! Löydän äkkiä mukavan sohvan, johon jään tarkkailemaan ympäristöäni: hyllystä löytyy penkkejä, pöydänjalkoja, tarjotinpinoja ja kaasupulloja. Suurin osa festareista kätkeytyy kuitenkin 13:sta neliömetrin kokoiseen laatikkoon. Kolehtisaavit, juuriharjat, ruokalaulubanderollit ja vanhat lavasteet on lueteltu laatikoiden päällä olevissa lapuissa.

Yhtäkkiä yksi varastomies kävelee meitä kohti: ”Äsh! Tikkaat on tietenkin kaiken takana! Hei – et haluais ostaa sohvaa?” ”No en...”
”Et haluais viedä sohvaa mukanas?” ”Noo...en :)” ”Hmm. No se on sentään vuodesohva!” Iloinen varastomies lähtee etsimään tikkaita muualta, ja niinpä tutkiminen jatkuu.

Yhdessä hyllyssä on mainosbanderolleja, jotka festariviikolla levitetään ympäri Turkua. Jobbarikahvilalle, Messukeskukselle ja Turkuhallille on omat nimikkoboksinsa. Keskellä aluetta lojuu isoja renkaita, bussin irtopenkkejä, ja yksi rattikin. Sisustus kymppi.

Sohvalla istuskellessani rupean miettimään: täällä on pölyistä ja tylsän näköistä. Kuitenkin festareilla nämä samat tavarat on järjestetty niin, että näyttää ja kuulostaa hyvältä. Jeesuskin opettaa, että lahjat ovat turhia jos ne eivät ole käytössä. Ei näistä tavaroista ole kenellekään mitään iloa laatikoissa; vasta kun laitteet toistavat bändien musiikkia, soppatykit ruokkivat ihmisiä ja lavasteet luovat tunnelmaa, on tavaroista hyötyä. Samoin ei meidänkään tule laittaa kynttiläämme vakan alle, vaan lampunjalkaan, jotta se voi levittää valoansa. Ei suljeta lahjojamme laatikkoon ja laiteta lappua päälle. Otetaan mallia festareista ja asetetaan lahjamme esille kaikkien iloksi ja rakennukseksi luomaan elämää!

Yhtäkkiä kuuluu pitkä torviääni, joka keskeyttää pohdiskeluni. Se kuulostaa hämäävän paljon festari tv:n torvelta. Taitaa olla aika lähteä. Hei, hei laatikot, marraskuussa nähdään elämää!